Kun olin Inexillä aikanaan töissä, minulla ja kavereillani oli halpoja huveja: luimme metrolehden tekstaripalstaa. Laskimme monesti, että kuinka monta positiivista kommenttia siellä oli. Luku oli yleensä 5-10% koko tekstarien määrästä. Se tarkoittaa sitä, että 90-95% oli negatiivisia: valittamista ja haukkumista.
Suomi24 ja Kaksplus foorumeista puhutaan jo toisenarvoisina, koska niissä on niin paljon "perusnegatiivisuutta". Myös iltalehteä ja iltasanomia pidetään "paskalehtinä", koska ne tuottavat päämääräisesti negatiivisia uutisia.
Suomi24 ja Kaksplus foorumeista puhutaan jo toisenarvoisina, koska niissä on niin paljon "perusnegatiivisuutta". Myös iltalehteä ja iltasanomia pidetään "paskalehtinä", koska ne tuottavat päämääräisesti negatiivisia uutisia.
Tähän liittyen: Suomessa on ihmisiä jotka pukevat päälleen tällaisia paitoja:
Ja ihmisiä jotka kirjoittavat tällaisia blogeja: titivituntyy
Ja ihmisiä jotka kirjoittavat kokonaisia kirjasarjoja nimeltään:
Suomesta tehdään myös hauskuutusvideoita.
Mielestäni titivituntyy on aivan hulvaton! Samoin osa EVK:sta ja kiroiluvideo. Mutta samalla se, ja nämä monet muut tätä yhtä negatiivista ajattelua ajavat tuotokset ruokkivat yhteiskunnallista negatiivisuutta.
Kun viime kesänä menin ystävieni kanssa Suomessa terassille ja nopeasti ystävät kysyivätkin:
"Miksi olet noin iloinen?"
Hämmennyin…mikä ihmeen kysymys tuo on?
Suomessa harmistuksista on helppo aloittaa keskustelu, koska vierustoveria varmasti myös harmittaa sama asia.
Australialainen ystäväni kertoi saaneensa paheksuvia katseita Helsingin metrossa, koska oli hymyillyt vastapuolella istuville.
Suomessa siis olet cool, jos sinua vituttaa. Se on joissakin piireissä ihannekuva. Parempi vituttaa, kuin olla iloinen.
Australialainen ystäväni kertoi saaneensa paheksuvia katseita Helsingin metrossa, koska oli hymyillyt vastapuolella istuville.
Suomessa siis olet cool, jos sinua vituttaa. Se on joissakin piireissä ihannekuva. Parempi vituttaa, kuin olla iloinen.
Tottakai Australialaisiakin harmittaa. Myös Australialaisia harmittaa maahanmuutto-ongelmat. Mutta harmitus ja vitutus ei ole kansanperinne. Eikä täällä käytetä vitutuspaitoja, tai kirjoiteta vitutusblogeja.
-------------------------------------
Moni poliitikko ja päättäjä on ottanut kantaa Suomen negatiivisuuteen:
Esko Ahon mielestä "Suomessa on vallalla ennen kokemattoman huono ilmapiiri" ja että tämä on erityisesti median syytä. Aho ehdottaakin: "Mediankin pitäisi seurata niitä positiivisia juttuja ja luoda esimerkkejä siitä, kuinka asiat tehdään hyvin ja kuinka onnistutaan"
Esko Aho oli tuolloin vastuussa Nokian yhteiskuntasuhteista. Hänen ajatuksensa kumpuaa varmasti Nokiasta. Kun Nokia äskettäin myytiin, media etsi syyllisiä ja ruokki kansan negatiivisuutta. Vain harva kirjoitus keskittyi kaupan positiivisiin puoliin.
Jyrki Katainen harmitteli samaa asiaa. Hänen mukaansa negatiivisuus uhkaa lamaannuttaa jo tekemisen: "Päämäärien sijaan nyt puhutaan liikaa prosesseista, kyseenalaistamisesta on tullut itseisarvo ja muista etsitään liiaksi virheitä"
Iltapäivälehdet myyvät katastrofeja eteenpäin, julkaisevat ketutustekstareita ja suorastaan promoavat negatiivisuutta. Vai mitä siis oletetaan saavutettavan julkaisemalla esimerkiksi jokavuotinen "mitä naapurisi tienaa"-palkkavertailu. Eihän se luo kuin vihaa?
-------------------------------------
Paavo Väyrynen kysyi aikoinaan, että voiko vitutukseen kuolla.
Näköjään kyllä voi! Lääkäriseura Duodecim teki tästä tutkimuksen ja haastatteli 130 000 suomalaista.
Tutkimuksen tulokset osoitti seuraavaa: "Positiivisesti tulevaisuuteen suhtautuvat ihmiset elivät jopa 15.7 vuotta kauemmin kuin ne, joilla oli kielteinen asenne, eli suomeksi sanottuna heitä vitutti vuosikymmeniä."
Kansainvälisten tutkimusten mukaan australialaiset elävät himpun verran suomalaisia pidempään. Odotetun elämänajan tilastoja tihrustamalla huomaa, että Suomi ei ole lähellä kärkeä Australian ollessa nykyään jo kolmas.
Mietin, että voisiko osan tästä erosta selittää Suomen negatiivisuudella?
Meillä on Suomessa hienoja, positiivisia kansanpiirteitä kuten mm. suomalainen sisu, eukonkannot, saappaanheitot, saunominen, kesämökkeily ja maailman paras kesä.
Nämä eivät silti näytä riittävän kokovuotiseen iloisuuteen. Niistä ei riitä uutisoitavaa?
Kun asioista luodaan uutisia, niin sen tuottaa ensimmäisenä media ja se myös silloin päättää sen, miten asiaan suhtaudutaan:
-Venäläisten mökkiostokset on hanurista
-Ensin Suomi "menetti" Nokian, sitten Supercellin
-Katso ketkä ovat kuntasi rikkaimmat (ja siten automaattisesti myös huonoimmat ihmiset?)
Ottaen huomioon Duodecimin tutkimuksen elinajasta, voisiko sanoa että suomalaisten iltapäivälehtien lukeminen tappaa?
Ottaen huomioon Duodecimin tutkimuksen elinajasta, voisiko sanoa että suomalaisten iltapäivälehtien lukeminen tappaa?
Toisaalta media luo sitä, mitä kansa haluaa lukea....vai palaammeko siis tilanteeseen kana vai muna? Lukeeko kansa sitä mitä haluaa, vai lukeeko se sitä mitä se sille annetaan.
Negatiivisuuden vastakohtaan - onnellisuuteen, on ratkaisu: oppiminen. Onnellisuustutkija Sonja Lyubomirskyn laajan kirjallisuuskatsauksen mukaan onnellisuudesta noin puolet määräytyy geneettisesti, noin 10% liittyy ulkoisiin olosuhteisiin ja peräti 40% voi olla opittavissa.
Australialainen Tommy Franklin päätti lopettaa negatiivisuuden ja keskittyä täysillä positiivisuuteen! Se siis opittiin?
Negatiivisuuden vastakohtaan - onnellisuuteen, on ratkaisu: oppiminen. Onnellisuustutkija Sonja Lyubomirskyn laajan kirjallisuuskatsauksen mukaan onnellisuudesta noin puolet määräytyy geneettisesti, noin 10% liittyy ulkoisiin olosuhteisiin ja peräti 40% voi olla opittavissa.
Australialainen Tommy Franklin päätti lopettaa negatiivisuuden ja keskittyä täysillä positiivisuuteen! Se siis opittiin?
Kiitos teksteistäsi, ajatuksistasi, herättelystä. Aikasemmat tekstisi ovat jo laitaneet liikkeelle tunteita, mutta nyt osui kunnolla.
ReplyDeleteBlogisi on aivan mahtava! olen suositellut sitä jokaiselle kaverilleni :) Ajatuksesi osuvat juuri oikeaan, me suomalaiset ollaan turhan juppiniskaista jörrikkä kansaa. Itse olen aina ollut se ns. outo lintu, joka rakastaa sosiaalisia tilanteita ja uusiin ihmisiin tutustumista. Olen myös suomalaisittain aivan liian puhelias. Nyt olen saksassa opiskeluvaihdossa ja sen myötä tutustunut useisiin eri kulttuureihin ja suomalaisilla on mielestäni paljon opittavaa juuri positiivisuuden suhteen. Paluu suomeen on varmasti kova pala itselle kun tarvii taas tottua "omiin" tapoihin. Itse ainakin olen aina ollut erittäin positiivinen ja se edelleen aiheuttaa hämmennystä jopa kaikista läheisimmissä ihmisissä, jotka ovat tunteneet minut vuosia. Tulevaisuudessa kun itse hankin lapsia pyrin ainakin kasvattamaan lapseni positiivisimmeksi kuin nyky suomalaiset ovat. Mutta blogisi on erittäin hyvää herättelyä suomen metsänpeikoille :)
ReplyDelete"kel onni on, se onnen kätkeköön"
ReplyDeleteKovin totta tämä! Kirjoittelelin just pari päivää samasta aiheesta, vain vähän eri näkökulmasta. Kummastuttaa kovasti tämä aihe ja se coolina pidetty negatiivisuus. Ja EI, sitä onnea ei todellakaan pidä kätkeä!
ReplyDeletehttp://www.city.fi/blogit/urbaaniviidakkoseikkailijatar/arsyttavan+positiivista/124803
Hyvä kirjoitus aiheesta. Ehkäpä meidänkin mediat jossain vaiheessa tajuavat, että ei ole pitkällä juoksulla kovin kannattavaa kirjoittaa vain negatiivisista asioista. Tällä hetkellä oma ratkaisu on täysin ohittaa perinteiset iltapäivälehdet ja muutenkin suomen lehdistö ja tv -tarjonta, koska on suoraan sanottuna niin täynnä pelkoon perustuvaa lietsontaa. Onneksi ihmiset alkavat tajuta tämän, joka tarkoittaa sitä että jossain vaiheessa mediankin on muututtava tai se kuolee pois.
ReplyDeleteTodella hyvä kirjoitus. Mediat kai kirjoittavat negatiivisuudesta koska huonot uutiset myy aina paremmin ja sillä tekee siten paremmin bisnestä, joten median piikkiin menee negatiivisuuden levittämisen lisäksi myös törkeä itsekkyys kansallisen hyvinvoinnin kustannuksella. Omaa työnkuvaanikin hankaloittanut iltapäivälehtien mussutus. Itse olen myös matkalla kohti positiivisempaa huomista vaikken kaduilla aiokaan tanssia, ja tämä blogi auttoi asiaa.
ReplyDeleteOnneksi tämä blogi keskittyykin kertomaan ensisijaisesti maiden välisistä positiivisista eroavaisuuksista, niiden ominaisuuksista ja siitä, miten mahtavaa on olla syntynyt Suomessa, hienoa elää Australiassa ja miten mukavaa, kun tämän blogin kautta (joka oikeasti on todella mielenkiintoinen!) voi seurata mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä tekstejä ilmeisen fiksulta kaverilta. Hahaa, kuuluuko pieni sarkasmin ivakin perus negatiivisuuteen? ;)
ReplyDeleteMutta tosiaan, paljon mielenkiintoisia ja asiallisia huomioita kirjoitat ja varmasti jatkan seuraamista! Toki näin hyisessä, kylmässä ja sateisessa Suomessa lukee tällä hetkellä mielummin niitä positiivisiin aiheisiin keskittyviä blogeja ja lehtiä (Iltapäivälehdet suosiolla skipaten), joista saa vähän poweria pimeään syksyyn :) Ihanaa syksyn (onko siellä edes syksyn vuodenaikaa?) jatkoa Sinulle!
Iltapäivälehdet, nuo ilon iilimadot, tiedostanevat itsekin korppikotkamaisen luonteensa. IS yritti pyristellä tästä negatiivisuudesta eroon hyvät uutiset spessu editionillaan. (http://www.iltasanomat.fi/aihe/hyvat-uutiset/). Mutta, mutta... kun avaa artikkelin onnellisuustutkijan arviosta suomalaisesta tilastoihmeestä, onnellisesta vähemmistöstä, niin eikös juttu ala iloisesti taisteluhautoihin motittavalla anfangilla "Bättre folk".
ReplyDeleteLoistava blogikirjoitus ja tuo Thomas Franklin -pätkä oli parasta mitä tänään olen kokenut.
Sulla on nyt hyvä vaihe elämässä. Nauti siitä! :)
ReplyDeleteMutta ...
Positiivinen ajattelu on ... Niin, miettikää keiden keksintö? Ketkä hyötyvät siitä ja keitä se palvelee, että mitään ei kyseenalaisesta, valheisiin uskotaan ja kieltäydytään näkemästä virheet, viat sekä vääryys yhteiskunnassa? Mitään ei kritisoida ja suuta ei avata, vaikka vääryys, räikeä epäoikeudenmukaisuus ja väärä vallankäyttö on ilmiselvää?
Mihin tällainen johtaa? Ensin se vinouttaa, sitten kierouttaa ...
Se on ok, ettei aina jaksa ja tarvitse. Mutta luulisi, ettei koko elämä voi olla pelkkää itsepetosta?
Tai että, koko valtio ja ihmiset elää siitä, kansallisesta itsepetoksesta, kansallisista elämänvalheista?
Kauanko se toimii ja kestää? Aikansa?
Mihin pelkkä positiivinen ajattelu johtaa?
Välinpitämättömyyteen? Totuuden pakenemiseen?
Tajuan, kyllä että se on osalle välillä keino selvitä "järjissään" elämästä.
Tässä keräämiäni ja kirjoittamiani juttuja ... En ehdi laittaa niitä nyt kummoisempaan järjestykseen, tmv. Siellä on toistoa, yms. Alla on kuitenkin tärkeää asiaa.
1. Jyrki Kataiselle, Esko Aholle, Jorma Ollilalle ja muille heidän kaltaisilleen
Kaksoisviestintänne, jota itse koko ajan esitätte ulospäin on häiriintynyttä toimintaa. Vaaditte esimerkillänne ihmisiltä aggressiota ja positiivisuutta. Se on vahingollista ihmisille.
Te peräätte kansalta positiivisuutta, vaikka juuri te ja kaltaisenne olette luoneet teoillanne tähän maahan pahoinvoinnin ilmapiirin ja luotte sitä yhä.
Te haluatte, että kansa alkaa valehdella tunteensa ja hymyilevän kiitollisena 20 vuoden nujertamisen, nöyryyttämisen, kusettamisen ja kansan mielipiteiden sekä kansan tahdon ylikävelyn jälkeen, joita yhä vain jatketaan kaltaistenne porvareiden voimin.
Jotta toiveenne toteutuu, on kansan, vauvasta vaariin, vedettävät enemmän rasvaa, sokeria, viinaa, pilveä ja muita huumeita sekä psyykelääkkeitä, sillä vain sitten kansaa on edelleen helpompi huijata ja hallita.
Tunteiden valehtelu vääristää ihmiset, kansan ja lopulta koko yhteiskunnan toimineen.
Te olette jo tottuneet sellaiseen elämään, jossa oikeaa ja väärää ei enää eroteta toisistaan ja haluatte muidenkin elävän niin.
Emme halua tulla kaltaisiksenne. Emme halua tulla kaltaisiksenne totuuksien vääristelijöiksi. Emme halua tulla kaltaisiksenne pinnallisiksi ja piittaamattomiksi raha-elitisteiksi, yhteiskunnan todellisiksi loisiksi.
2. Positiivinen illuusio omasta maasta ja länsimaista yleensäkin on ihan kiva juttu silloin tällöin, mutta ei totuudelta, realismilta ja tilastoilta pidä päivittäin ja vuodesta toiseen tai elämänsä läpi sulkea silmiään.
Silloin se on vain elämänvalhe, missä elää.
3. Kokoomus ‘uskoo’ yksityistämisen ja yksityisyrittäjyyden autuuteen, pelastukseen ... mutta oikeistopoliitikoista itsestään ei löydy mainittavasti yrittäjätaustaisia ... Miksiköhän?
Tieteellinen ja poliittinen keskustelu yhdistää yrittäjyyden lähes ainoastaan positiivisiin asioihin kuten tuottavuuteen ja taloudelliseen kasvuun. Epäonnistumisen mahdollisuus sen sijaan ohitetaan usein yrittämiseen liittyvänä kielteisenä lieveilmiönä, vaikka todellisuudessa epävarmuus on väistämätön.
4. Jatkuva pakonomainen positiivisena olo on pakoa ... jolla on hintansa.
Kannattaa kiroilla välillä, ruma sana on sanottava, kuten se on ... Inhoan sanaa "sivistynyt" ... Jokaisesta ihmisestä löytyy rasismia ... Kaikilla tunteilla on tarkoituksensa, myös vihalla ... Se on energiaa, siinä missä rakkauskin ... ja tarpeellista oikeissa paikoissa ja asioissa ...
5. Toivon totisesti, etten minä ja maamme muutkaan kansalaiset koskaan mene mukaan siihen USA:n positiivisuus-höplään, jota meille joka tuutista syötetään ja että muutumme koko ajan teeskenteleviksi ja koko ajan manipuloiviksi feikki-hangonkeksi-naamoiksi.
Jenkkilästähän näkee, mihin tunteiden ja ajatusten kokopäivätoiminen teeskentely ja sensuroiminen johtavat. Kestohymyt ovat kierouttaneet maan ja ihmiset sellaisiksi solmukasoiksi, että siinä seurassa ei tule muuta kuin pahoinvoivaksi.
6. Viha on laillista perkele!
ReplyDeleteOn ihmisiä, joita kuuluukin vihata heidän tekojensa tähden.
Tunteet ovat reaktioita.
Viha on energiaa siinä missä rakkauskin.
Molemmat ovat tarvittavia energioita.
Kaikilla tunteilla on tarkoituksensa.
7. Rakkaudesta ...
Rakkaudeksi ja rakastamiseksi kutsutaan paljon sellaista, missä ei ole rakkaudesta tietoakaan ... Parisuhde, jossa toinen osapuoli vain pelkää seuraavaa iskua ... Vanhemmat, jotka nujertaa, alistaa ja lannistaa lastaan ... Pappi, joka tekee rakkauden tekoja hyväksikäyttämällä ihmisiä ... Porvari, joka on välinpitämätön kaikkea muuta paitsi häntä itseään koskevaa ja hyödyttävää kohtaan ... Juuri monet heistä, jotka eniten rakkaudesta puhuvat, kutsuvat rakkauden teoiksi asioita, jotka ovat rakkauden vastakohta, sen irvikuva ... Ja mitä on sellainen rakkaus, että vain "omiaan" rakastaa, mutta muita kohtelee kuin saastaa ... ?
Älkää menkö jenkkien positiivisuus- ja love-höplään mukaan ... Sillä on omat tarkoitusperänsä ...
Myönteisyys on hyvä asia, mutta ei ihmisen tule olla vain myönteinen koko elämäänsä ...
Rakkaus on hyvä asia, jos sen ymmärtää oikein ...
Rakkaus on maailman eniten väärinymmärrettyjä asioita.
8. Viha kääntyy voimaksi
Viha on hyödyllinen tunne.
Vihan taustalla on tarpeita, jotka ovat jääneet kuulematta.
Viha kertoo paitsi siitä, että joku on kohdellut minua tai muita väärin, myös siitä, että olen antanut kohdella itseäni/muita huonosti.
Vaikka ei tuntisi tai hyväksyisi vihaa itsessään, se kanavoituu ulos tavalla tai toisella. Jos se ei tule esiin suorana tekona, se voi kääntyä sisäänpäin ja ilmetä ahdistuksena tai masennuksena.
Vihan tukahduttaminen alkaa usein jo lapsena.
Kaikki tunteet ovat oikeutettuja, myös viha.
Viha kertoo, mihin voin suostua ja mihin en.
Oman lapsen ja toisten viha voi tuntua sietämättömältä, jos on itse joutunut aina nielemään raivonsa.
9. Vihan tunteesta hyödyllistä voimaa
Viha ja väkivalta liitetään usein toisiinsa, vaikka ne ovat eri asioita.
“Niin kauan, kun emme hautaa vihaa alitajuntaamme, vihan kohde pysyy selvänä. Vihalla on kirkas ja tuhoamistarpeella suora ja luja todellisuuskosketus.
Toisin käy, kun viha torjutaan ja haudataan alitajuntaan. Sieltä se ei tietenkään tule takaisin saman asian yhteydessä missä se on onnistuttu kuoppaamaan, vaan usein nimenomaan aivan päinvastaisiin ajatuskulisseihin piilotettuna.
Uskonnot ovat hyviä alitajunnan suojamekanismeja, koska uskontojen kulisseissa vihaa ei tarvitse käsitellä.
Vihassa on mielenkiintoista se ettei moni halua hyväksyä sitä. Ei itsessään, ei toisissa. Kun sitä ei osata käsitellä, se on kiellettävä. Viha on pelottavaa. Miksi? Se on pelon toinen puoli.
Pelko ja viha. Kumpikin tunne meidän on ensin torjuttava, haudattava pois tietoisuudesta -- kun ne ovat alitajunnassa muuttuneet muodottomiksi, sitten kyllä käsittelemme vihan ja pelon vääristyneitä, naamioituneita, alitajunnan roolinvaihtoleikeissä päinvastaisiksi muuttuneita ilmentymiä, joita psyyken pohjakerroksista päivänvaloon putkahtaa.
Yhtä paljon kuin pelkoa ja vihaa pakenemme, yhtä tosiksi meidän täytyy niiden vääristyneet projektiot uskoa.
Tietyssä vaiheessa meillä ei enää ole varaa nähdä että vihamme kohteet ovat vääristyneet tai muuttuneet totaalisesti toisiksi. Voimme säilyttää mielenrauhan vain valhekuvia jatkuvasti vahvistamalla.
Mikään ei ole meille luonteenomaisempaa kuin torjua pelkoja rakentamalla valheellista todellisuutta. Siihen ei tarvita kuin valheellista rohkeutta. Sitä rohkeutta tarvitsevat saavat tukea samoin tuntevilta ja ajattelevilta, samanmielisiltä.
Torjuttu, tukahdutettu viha on vaarallisempaa kuin viha, joka ei kadota oikeaa kohdettaan näkyviltä.
Vääryyttä saa vihata. Miksi yhteiskunnallisesta keskustelustamme nykyisin puuttuu oikeutetun vihan käsite?
Meidän pitäisi puhua vihasta enemmän. Se ei onnistu, jos kuvittelemme pääsevämme vihasta kieltämällä sen.
Tunteille on annettu porvarillinen, kielteinen etumerkki, mikä on väärin ja sillä on omat tarkoitusperänsä.”
10. Valjasta viha voimaksi
ReplyDeleteViha vie voimat, ellei sitä kanavoi hyödyllisesti.
Vihan kanavointi oikeudenmukaisuuteen, vääryyksiin puuttumiseen, jne. kannattaa aina.
11. Viha on energiaa siinä missä rakkauskin.
Molemmat ovat tarvittavia energioita.
Kaikilla tunteilla on tarkoituksensa.
Viha ja inho:
Osa 1
Vihaa ja inhoa pois. Vihan ja inhon tunteet ovat oikeudenmukaisuutta suojelevia tunteita.
Kun kokee jonkin asian, tilanteen tai ihmisen epäreiluksi, vääräksi, saattaa herätä vihan tai inhon tunne.
Vihan ja inhon tunteet kertovat siitä, että kokemusta oikeudenmukaisuudesta tai oikeudenmukaisuutta on rikottu.
Yksi vihan ja inhon herättäjä on se, että räikeisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ei puututa.
Miten vihaan ja inhoon kannattaa suhtautua? Niitä ei tule tukahduttaa, koska se vain pahentaa vihan ja inhon vaikutuksia.
Maaperä on kokemuksen jälkeen otollinen arvojen ja pelisääntöjen kirkastamiselle, kun asia tuodaan esiin.
Osa 2
Viha on energiaa. Vihan voi jalostaa hyötykäyttöön. Vihaa tarvitaan silloin, jos halutaan puuttua vääryyksiin ja epäkohtiin. Vihan avulla pystytään myös puolustautumaan, suojelemaan ja turvaamaan asioita.
Aggressio voi olla hyvä apu oman tahdon ilmaisussa, itsesuojelussa, puolensa pitämisessä ja joskus myös luovuuteen tarvitaan aggressiota.
Itsessään oleva viha on hyvä tunnistaa. Vihan jatkuva kieltäminen voi sairastuttaa ihmistä monella lailla fyysisesti ja henkisesti. Osissa masennuksista on kyse sisäänpäin kääntyneestä vihasta, jonka on päästävä esiin.
Viha, joka on tunnistettu, ilmaistu ja purettu ‘rakentavasti’ vapauttaa. Viha myös suojaa meitä.
Jämäkällä vihalla voimme estää ylitsemme kävelyn.
Tunteiden kieltäminen johtaa niiden epäsuoraan ilmaisuun, esim. henkisen väkivallan eri muotojen käyttöön: kiusaaminen, nöyryyttäminen, nujertaminen, alistaminen, jne.
On olemassa mm. kulttuurisesti tukahdutettua vihaa, lapsuuden tukahdutettua vihaa (ylikävely), aikuisena koettua nykyhetkeen liittyvää vihaa ...
Kannattaa tutustua johonkin alan teokseen? Aihe on laaja ...
Hyvä teksti! Tosin taitaa teksti olla enemmän negatiivinen kuin positiivinen. Milloin suomalaisuudesta ollaan ylpeitä? Itse ainakin olen. Odotan innolla tekstiä, jossa Suomesta löytyy jotain hyvääkin :)
ReplyDeletesusannamustajarvi.blogspot.fi
Hyvä teksti! Hei Ville, lähetin sinulle Facebookissa viestin, mutta se meni todennäköisesti Other-kansioon, tsekkaatko sen? Kiitos!
ReplyDeleteNoora M.
Kiitos Noora! Sain nyt viestisi! Vastaan pian..
DeleteMiksi kaikkien pitäisi olla samalaisia?! En ymmärrä miksi kirjoittaa juttua positiivisuudesta ja koko juttu on kirjoitettu negatiivisesti Suomesta ja Suomalasista. Olet nuori, I get it..on hienoa kun on kerrankin päässyt ulkomaille niin kaikki suomessa ja suomalaisissa yhtäkkiä mättää. Muistan tunteen, kaikki ulkomailla oli niin hienoa ja kotimaassa niiiiin sieltä. Nyt vasta vanhemmiten on oppinut arvostamaan Suomea ja Suomalaisuutta sellaisena kuin se on. Mun mielestä se on rikkautta, että on erilaisia kulttuureita ja erilaisia ihmisiä ja luonteenpiirteitä. Maailma olisi todellä tylsä paikka jos se olis pelkkää aurinkorantaa ja iloisia ihmisiä.
ReplyDeleteMahtava blogi! Ja ihan asiaa oli tämä postaus, tuskin kannattaa niin vakavissaan ottaa kuitenkaan ;) En ainakaan ottanut sitä haukkuna - totuuksiahan ne vaan on.
ReplyDeleteAsun itse Virossa, missä ihmisten käyttäytyminen ja positiivisuus/negatiivisuus on aika samaa luokkaa kun Suomessa ja, onhan se aika masentavaa, vaikka joskus olen tyytyväinen siihen sulkeutuneisuuteenkin.
Samaa mieltä olen sun kanssa iltapäivälehtien merkityksestä ajatusmaailmaan, tästä vois joku tehdä tutkimuksenkin. Menin iltapäivälehtilakkoon noin neljä vuotta sitten ja uskon elämänlaatuni parantuneen jo yksistään sillä. :)
ReplyDeleteKiva ollu muutenkin lukea sun postauksia, jotka löysin eilen sattumalta. Tulee hyvä fiilis, koska syvällä rinnassani on ollut jo monta vuotta sellainen tunne että Ausseissa asiat on hieman erilailla kuin täälä ja niin niistä kirjoitatkin. Tarkoitus on tulla tsekkaamaan asioiden kulkua sinne suomen kesän jälkeen vähän pidemmäksikin aikaa.
Btw. luin viimevuonna Taivas ja Helvetti -kirjaa ja se kolahti. Samoin kolahti kommentti jonka taisin bongata Twitteristä ja meni about näin "jos sama kirja olisi kirjoitettu Ausseissa sen nimi olisi Taivas ja Taivas." Taidat olla sama henkilö tuon kommentin takaa? :)
Mutta hyvää settiä! Jatka ihmeessä kirjoittamista.