Hän varasi minulle surffkurssin ja pääsin vihdoin laudan päälle. Olin koukussa.
"Nyt pitää hankkia oma lauta" -mietin itsekseni. Aussityttö kuitenkin toppuutteli, että turha sitä ostaa omaa, kun poikaystävällä on niitä kaksi. Poikaystävä voisi itse asiassa viedä sinut surffaamaan nyt viikonloppuna, aja Kingscliffin rannalle aamulla kello kuudeksi. Seuraavana lauantaina pääsimme kämppikseni Jannen kanssa surffaamaan Gussin (se poikaystävä) kanssa hänen toisella laudallaan. Vuorottelimme Jannen kanssa ja kumpikin sai vuorollaan turpaansa aalloilta. Gus antoi myös minun surffata hänen laudallaan.
Kuukausien lainaamisen jälkeen ostimme oman yhteisen laudan, mutta jatkoimme lainalaudan käyttöä.
Yritimme tarjota lainaamisesta rahaa, mutta Gus ilmoitti: "Dont be stupid mate, just use it".
Myöhemmin sain ystäväni Sammyn isoveljeltä toisen laudan. "Its good that someone takes the old girl out!"
Toinen laudoista meni myöhemmin poikki ja halusin korjauttaa sen. Kuului: "Dont worry about it!"
Katsoessani Facebookin timelinea ja suomalaisia ystäviäni, huomaan kuinka suomalaisella on luontainen tarve omistaa asioita - itse.
Jo kaksikymppisenä on oltava oma kämppä, oma auto, omat urheiluvehkeet ja oma sitä ja tätä. Ekaan kämppään muuttaessa ei lainata kotoa muuta kuin astiat ja sen jälkeen televisiot, sohvat yms. ostetaan omaksi. Omaa autoa ei hevillä lainata kaverille, tai jos lainataan niin lainataan siksi, että se on vanha romu. Isä voi lainata autoa tyttärelleen.
Suomalaisiin kotibileisiin tuodaan aina omat juomat. Sipsiä ja karkkia voidaan jakaa, mutta siitäkin on sovittava etukäteen. Koska jos minä vain tuon ja muut syövät, niin se on minulta pois.
Kun ostan Suomessa kaljan kaverille baarissa, niin kaverilla on välttämätön halu ostaa tismalleen sama kalja (eli samanhintainen) takaisin heti kun oluet on juotu. Vain suomalainen laskee centtejä.
Suomessa oma asunto ja asuntolaina tuntuvat olevan elämässä suurin saavutettava piste sitten yliopistotutkinnon ja vakituisen työpaikan (jonka kyseenalaistin jo edellisessä postauksessa). Syöksytään painkkilainan paineen alle, jotta on sitten vihdoin 50-vuotiaana oma asunto. Erään tutkimuksen mukaan suomalaisten 25-34 vuotiaiden velat ovat jopa 195% tuloista.
Muualla Euroopassa on toisin: Lähes joka toinen saksalainen asuu vuokra-asunnossa ja jopa neljä viidestä berliiniläisestä asuu vuokralla. Perässä tulevat Itävalta ja Hollanti.
Onkohan niin, että on hyvä omistaa kaikki itse, koska sitten ei tarvitse olla muiden kanssa tekemisissä?
"Osta oma"
"Kotini on linnani"
"Lainassa ei tavara parane"
-Suomalaisia sananparsia
Tuntuu siltä, kuin niukkuuden aika ja sota-ajan säätely on vielä niin lähellä, että vain oma ja sen piilossa pitäminen kannattaa. Ja tämä maa on aina maksanut velkansa - eikä kukaan suomalainen halua jäädä toiselle velkaa. Jos lainaa tai antaa tavaraa "kasvolliselle" kaverille, se hämää. On helpompi pudottaa jopa käyttämättömiä trendivaatteita Uffen kierrätyslaatikkoon.
Täällä aussilassa minut on kutsuttu kylään synttäreille, jossa on paikalla nuoren miehen koko perhe ja kaverit, grillattu herkkuja ja juotu juomia, jopa lainattu uimahousut. Aluksi teki todella pahaa tottua siihen, että tarjotaan hyvää hyvyyttään, eikä vaadita tai odoteta mitään takaisin.
Tovi sitten Suomen Kuvalehti kirjoitti artikkelin omistamisesta "Luovu ja lainaa: Jakamistaloudessa omistaminen ei ole tärkeintä".
"Sharetribe on suomalainen start up -yritys, joka edustaa talousilmiötä nimeltä jakamistalous. Se on tavaroiden ja palvelusten vaihtamista, lainaamista, vuokraamista, lahjoittamista ja myymistä, joka tapahtuu yhtä useammin internetin välityksellä. Jakamistaloudeen osallistuu, kun myy vaikkapa vanhan riippumattonsa Huuto.net -verkkohuutokaupassa, tai lainaa pyöräänsä kaverilleen, joka on etsinyt sellaista facebookissa. Sharetribe rakentaa yhteisöille alustoja, jotka helpottavat jakamista. Vielä yrityksen lauttasaaren yhteisössä on hiljaista, mutta tilanne voi muuttua."
Kirjoituksen mukaan Suomessa on siis syntymässä jakamistalous. Loistavaa! Mutta tämä jakamistalous on silti vielä kaukana sydämmellisestä huomaavaisuudesta. Siitä, että naapurit lainaisivat tavaroita toisilleen luonnollisesti, päivittäin, ilman suurta nettijärjestelmää. Sharetribet ja huutonetit perustuvat suurimmaksi osaksi vuokraamiseen, jolloin vaaditaan rahaa vastineeksi, koska asunnot, luistimet, pyörät jne. "kuluvat".
"Tarjotaan vuokralle: lumivyörysetti. "Vuokraajana en ota vastuuta mistää, jos pahin tapahtuu" kirjoittaa Mikko Koski Lauttasaaren Sharetribe-yhteisöön jättämässään ilmoituksessa. "Mikko Koski, mitä muita tavaroita kuin lumivyörysettiä olisit valmis lainaamaan?" "Lainaan jo esimerkiksi porakonettani. Akustista kitaraani voisin myös lainata, mutta en teflon-pannuani ja pc:täni. Pannu voi mennä pilalle, ja pc on liian henkilökohtainen."
Ensin puhutaan vuokraamisesta ja sitten lainaamisesta. Vuokraamisesta on luultavimmin kyse. Herää myös kysymys, että mikä on se uhkakuva jos teflon-pannu menee pilalle?
En ole ollut itse yhtään parempi. Yksikään parhaista kavereistani ei ajanut autoani ja tyttöystäväkin sai vain kokeilla kerran. Australiaan lähtiessäni yritin myydä aivan kaiken ja saada rahaa. Myin jopa vanhoja t-paitoja, sen sijaan, että olisin antanut ne pois.
Täällä lainaaminen on tullut luonnollisemmaksi tavaksi elämää. Naapurini lainaavat autoani muutaman kerran viikossa, koska iltajumppaan menisi 1.5 h bussilla. Autolla matkaan kuluu 10 minuuttia.
Viikonloppuisin lainaan Gussilta snorklausvälineitä.
Omasta elämästä tulee onnellisempaa, kun näkee miten onnellisiksi lähimmäiset voi saada pienellä lainaamisella. Yhteisten tavaroiden ja siten myös kokemuksien jakaminen luo yhteistä onnea.
Eräs aussiystäväni on matkatoimistossa töissä. Toimistoon asteli pariskunta, joka lopulta varasi 2 kuukauden Euroopan lomamatkan. Varauksen tehtyään pariskunta kysyi: Onko nuorella herralla pitkä työmatka? Kaverini kertoi asuvan 40km päässä. Haluaisitko asua meidän talossa tuon loman ajan, kun olisi lyhyempi matka töihin?
Kaverini pääsi siis asumaan kahdeksi kuukaudeksi hienoon omakotitaloon joen rannalle.
Saksalainen filosofi Erich Fromm (1900-1980) kirjoitti kirjan: To have or to be.
Kirjassaan Fromm jakaa ihmisen elämäntavat kahteen kategoriaan: omistamiseen ja olemiseen. Hänen teoriansa mukaan omistaminen ajaa ihmisen kohti materialismia ja johtaa kateuteen. Sen sijaan oleminen perustuu rakkauteen, jakamisen iloon ja tuottavaan aktiivisuuteen.
The point of being is more important as everyone is mortal, and this having of possessions will become useless after their death, because the possessions, which are transferred to the life after death, will be what the person actually was inside.
-Erich Fromm
-Erich Fromm
Amen
Oijjoi miten hyvä kirjoitus!! Hollannissa omistaminen on jo hieman vähempää kuin Suomessa, vaikka se monissa asioissa jääkin siihen kaljan tarjoamiseen ilman vastaodotuksia.
ReplyDeleteHauska ja asiallinen blogi, jatka samaan malliin :)
-Noora
hieno kirjoitus! omistamisen tärkeys näkyy myös siinä miten suomessa jokainen yksineläjä asuu yksiöissään ja kämppikset kuuluvat lähinnä vain opiskelijaelämään. muissa maissa töissä käyvät sinkut asuvat kämppisten kanssa jo pelkästään siksi ettei isoissa kaupungeissa ole tilaa saati varaa asua yksin, ja vaikka meillä on aikalailla sama ongelma etenkin pääkaupunki seudulla, silti ihmiset asuvat lähinnä yksin.
ReplyDelete"tyttöystävääkin sai vain kokeilla kerran" luin :D
ReplyDeleteHyvä teksti! Tälleen vauvaa viimeisillään odotellessa on ollut kyllä matkan varrella ihan mahtava huomata, että ollaan lähes kaikki vauvajutut saatu tai ostettu käytettynä. Erityisesti vaatteiden kohdalla toimii loistavasti "ota nyt koko säkki vaan, ei me niillä enää mitään tehdä - annat sitten eteenpäin taas kun et itse tarvii". Aika jees :)
Hyvä kirjotus! Tälleen työssäkäyvänä yli kolmekymppisenä olin vielä jokin aika sitten kovasti sen suunnitelman perässä, että oma asunto pitäis olla, koska nuoremmistakin kavereista yhä useampi oli jo sellasen hankkinu. Nyttemmin oon sen verran ottanu järkeä käteen, että koska en yksin asuvana suoranaisesti tarvii nykyistä enemmän tilaa, niin miun ei oo edes mitään järkeä hankkia omistuskämppää. Vaikka ottaisin pienemmänkin asuntolainan niin asumismenot todennäkösesti tuplaantuis. Niinpä jatkan elämääni edelleen onnellisesti edullisessa vuokrakämpässä ja käytän tällä tavoin säästettyjä rahoja sitten muuhun itelleni tärkeeseen, kuten vaikka pyörämatkailuun :)
ReplyDeleteYmmärrän jälleen paremmin yhteiskuntaa jossa asun :D
ReplyDeleteKiitos!
Jälleen tulee fiilis että en ole kovinkaan suomalainen, vieläkään 31v jälkeen. :D
Hurrey ja aamen :D Lainataan paljon sisarusten perheiden kesken ja niiden kavereiden joista se tuntuu mukavalta. Minusta asioiden arvo nousee kun sitä joku käyttää ja saa iloa! Enkä sekoita tätä vuokraukseen, ainakaan meillä :D
ReplyDeleteAsustin kaksoseni kanssa kolme vuotta kämppiksinä yli 30 vuotiaina koska saatiin ismpi kämppä, upeat naapurit ja hyvät bileet siellä missä haluttiin. Nyt yksiöissä mennään enkä teidä onko järkeä, paitsi muista ;)
Blogiasi on kiva lukea, kaverini johdatti tänne.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
ReplyDeleteHyviä pointteja kyllä - lainaus- ja tarjoamiskulttuuri on kyllä ihan erilaista! Tosin kyllä meitä aussisukulaisten taholta katsottiin vähän kieroon kun edelleen eleltiin vuokralla ja autotta lapsiperheenä Suomessa, vaikka ikä läheni jo kolmeakymppiä. Mielummin laitettiin se raha lentolippuihin, joka oli heistä ihan käsittämätöntä. Mutta ehkä tässä on maantieteellisiä eroja Australian sisällä tai kenties sukupolvieroa kanssa - vanhemmille ihmisille näyttää olevan tärkeää, että on sitä materiaa kapitalistisen kulttuurin mukaisesti. Mutta sitten sitä kyllä mielellään lainataan muillekin.
ReplyDeleteMitenhän lie uuden pääministerin äitiyslomanuudistukset sun muun menevät läpi, sillä vaikka muille lainataankin mielellään, ajatus siitä että omasta palkasta maksetut verorahat menevät jonkun randomin ihmisen äitiysloman maksuun taitaa olla liian sosialistinen ajatus kapitalistiselle ajattelumallille...? :)
Mielenkiintoisia ajatuksia ja paljon hyvää asiaakin. Syiden perimmäisiä ajatuksia voisi tosin miettiä vähän pidemmällekin kuin vain pinnallisiin tasoihin. Uuden kotimaan hurmoksen poistuttua ja ajatuksen kirkastuttua voit alkaa näkemään asioita hyvinkin erilaisilta kanteilta. Lyhyesti vinkattuna, Suomalainen ei jaa koska siitä paistinpannusta on joutunut pulittamaan niin pitkän pennin siitä summasta joka käteen palkasta jää varainsiirtojen jälkeen että rahaa ei välttämättä uuteen ole. Varainsiirtojen, jotka sitten mahdollistavat taas sen että joku köyhempi voi sen paistinpannun ostaa. Australiassa ei asia mene ihan niin, vaan siitä pidetään niin kovaa kiinni, että siitä jää sitten rahaa vaikka 2 pannun ostamiseen, josta toisen voi mukavasti lainata. Vaikka sitten sille köyhälle, jolla ei ole rahaa sitä itse ostaa. Ja näitä voi tietenkin peilata historiasta vielä pidemmälle.
ReplyDeleteOn aina maku kysymys kumpi on sitten parempi tapa, vaikka itse en kyllä ole koskaan onnistunut pihvin kypsentämisessä erilailla lainatulla, tai omistetulla pannulla...
Meillä Ghanassa sananparsi kuuluu "Sharing is caring" ja moni asia todella jaetaan taksimatkoista aterioihin. Itse "omistan" Ghanassa patjan, pöydän, kannettavan ja rekillisen printtimekkoja - ei järin suuri maallinen omaisuus 31-vuotiaalle tuplamaisterille. :) Ghana on johdattanut perustavanlaatuisten asioiden äärelle ja osoittanut, miten yksinkertainen elämä, ja juurikin se jakaminen, voi olla hyvin vapauttavaa.
ReplyDeleteFromm on kiehtonut, mutta lukeminen jäänyt vähälle. Mainio poiminta!
Luen ilolla hyvin kirjoitettuja, teräviä huomioitasi itsestäni :-). 41 vuotta Suomessa asuneena suomalaisena tarvitsen säännöllisesti matkoja kun tämä suomalaisuus alkaa ahdistaa. Ja täällä todennäköisesti loppuelämäni asun, koska en nuorena lähtenyt vaikka tilaisuus olisi ollut. Turvallisuushakuinen, se lienee enemmän luonteenpiirre kuin suomalaisuutta...tai no jaa?
ReplyDeleteAivan mahtavaa lukea sun juttua...matkalla kokoukseen junassa ;) Välillä hymyilen täällä yksin niin hyviin osuu ja uppoaa. Olen ollut myös itse siellä muutaman kuukauden ja mielestäni meille tällä hetkellä paras vaihtoehto, kun mietimme elämänmuutos. Jatka samaan malliin HYVÄ ;)
ReplyDeleteOmalla kohdalla asunnon omistaminen on todella tärkeää. Ajattelen sen niin, että kun kuitenkin jossakin pitää asua, niin miksi en asuisi omassa? :) Kun olen joskus mahdollisesti velaton, sanotaan vaikka 50 vuotiaana, niin minulla on omaisuutta, jolla on (toivottavasti) arvoa. Kun sitten tulevaisuudessa eläkeikä on varmaan 86 vuotta ja eläke on muutenkin pieni, voin esimerkiksi myydä asuntoni ja saada siitä rahaa, jolla sitten kurvaan kaikki lääkärimatkat taksilla ja maksan itselleni hoitajan kotiin jne. Jos olen koko elämäni asunut vuokralla ei minulla olisi mitään mitä myydä. Voi kuulostaa karulta, että pitäisi ajatella sitä aikaa kun on vanha, mutta ei siitä haittaakaan ole :) Elämässä voi tapahtua mitä tahansa mutta vaikka olenkin asuntovelallinen nautin silti elämästä :) Ehkä olen vain tyypillinen suomalainen kun haluan omistaa asunnon mutta eipä kai siitä mitään haittaakaan ole :)
ReplyDeleteIhan hyviä pointteja, mutta mielestäni aika äärimmäinen ja karrikoitu kuva suomalaisuudesta. Kyllä ainakin minä aina (mielelläni) tarjoa kaiken jos kutsun ystäviä kylään ja naapuruston kesken lainaillaan tavaroita luontevasti vähän väliä. Erityisesti tämä korostuu sellaisten tavaroiden kanssa, joita kukin käyttää melko harvoin. Ja esim. lasten vaatteet ja tavarat kiertävät kaveripiirissä seuraavalle aivan ilmaiseksi antamalla. Minusta tämä on Suomessa ihan yleistä emmekä ole mitenkään poikkeuksia. En sitten tiedä onko vaikka kaupunkien ja maaseudun välillä eroja. Tai sitten tämä on ikäkysymys? Monesti tämä yhteisöllisyys, paikalleen asettuminen yms alkavat erityisesti perheen perustamisen yhteydessä ja nimenomaan sen omakotitalon hankkimisen kanssa, kun erilaisen tavaran tarve huomattavasti kasvaa (lastenhoitoon liittyvät tavarat, työkalut yms.).
ReplyDeleteOmistusasunnon hankinta ainakin eteläisessä Suomessa on ollut järkevää korkean vuokratason takia. Kerrostalossa vuokraaminen on hyvä vaihtoehto, mutta kun haluaa pihan ja talon niin vuokrataloja ei ole juurikaan tarjolla ja ne ovat kalliita. (Se varmaankin johtuu siitä, että ok-talon huolto on eniten asukkaan vastuulla, kun ei talkkareita ole?) Ei tämä minusta pelkästään suomalaisten omistusinnon piikkiin mene. Voi olla että australiassa ollaan vielä avoimempia ja jaetaan enemmän, mutta mielestäni antamasi kuva suomalaisista on nyt liian negatiivinen.
Joo, kuka kaikki haluaa oman pihan, kenen ympärillä luontoa ei muka muuten ole, ellei sitä ole omassa pihassa? Tai että vauvan tultua tarvis oikeasti niin hirveästi tavaraa, että muuten vauva menee pilalle, jos ei sillä härpätin härpättimen perään oo? Ja asiat voivat vaivata eteläistä Suomea? Maalla/kaupungilla? Jos oman asunnon aikoo vanhana myydä, saa kyllä olla myös tosi tarkkana siinä, että kaupassa ei kurssien ja korkojen välillä jää tappiolle. Onhan se tietenkin pääoma, mutta pääoman voi laittaa säästöön myös muilla tavoin. Suomessa vaan on niin syvällä ja kaukana historiassa se, että halutaan vaan ehdottomasti se oma talo ja kun halutaan olla vapaita niin halutaan oma auto. Alushousuja ei perheenjäsenten kesken voida vaihdella pesujen välillä. Jos suomalaiset ei ois niin pihalla siitä uskosta, että kun pannun lainaa toiselle, niin se toinen palauttaa sen kyllä aikanaan, niin varainsiirtoja ja nettitoimistoja ilman asiakaspalvelijaa jne ei välttämättä tarvittais, kun ihmiset ei menis niin paniikkiin aina taloudellisen tilanteen notkahtaessa.
ReplyDeleteKiitos kivasta blgoikirjotuksesta, josta tunnistin paljon! Asuttuani Venäjällä ja Etiopiassa käsite siitä, mikä pitäisi olla omaa ja mitä voi jostain löytää tai lainata ovat kyllä muuttuneet kovasti. Sanon jopa tykkääväni siitä, että naapurit pistävät nokkansa minun asioihin jos motiivina on uteliaisuus; semmonen "mie pärijään itte älä sorki!" asenne on huomattavasti liudentumassa. ;)
Loistokirjoitus! Toki tämä kuvaa sellaista kärjistettyä suomalaista asennetta ja positiivisiakin poikkeuksia löytyy onneksi jo paljon, ja havaittavissa on kulttuurin muuttumista pikkuhiljaa jakavampaan suuntaan.
ReplyDeleteOlen itse mukana tekemässä tuota mainittua Sharetribe-palvelua. Se on käytännössä verkkosivualusta erilaisille markkinapaikoille, jossa sivun perustaja saa päättää säännöt. Esim. Kallion Sharetribessa (https://kallio.sharetribe.com) käyttäjät saavat itse valita, haluavatko ilmoittaa tavaransa myytäväksi, vuokrattavaksi vai lainattavaksi. Ylivoimaisesti suurin osa ilmoituksisa koskee myyntiä ja vähiten noista kolmesta on lainaustarjouksia. Eli siinä mielessä tilanne täsmää kyllä tekstissä esittämiisi havaintoihin suomalaisesta kulttuurista.
Homma pysyy myytäessä selkeänä kun omistaja vaihtuu, ja kysymykset siitä, miten käytössä kuluvan pannun vaurioihin tulisi suhtautua, on helppo sivuuttaa.
Suomessa toimii myös pelkkään vuokraukseen ja lainaukseen keskittynyt Kuinoma (http://kuinoma.fi/) jossa huoli kulumisen ja mahdollisen hajoamisen vaaroista on otettu huomioon laajemmin tarjoamalla tarkat lomakkeet erilaisten korvaushintojen määrittelyyn.
Kysyntä tarkalle vahinkojen ennakoinnille on toki yksi merkki siitä, että aussityylinen rento laudan lainailu ei vielä Suomessa (ainakaan netin kautta) niin helposti tapahdu. Mutta mielestäni on hienoa, että nettipohjaiset lainaus/vuokraus-palvelut tuovat resurssien jakamisen kuitenkin hiukan helpommin lähestyttäväksi tälle kansalle, joka ei ehkä tohdi mennä kolkuttamaan kerrostalonaapurin ovea vasaraa lainatakseen, mutta jos joku lähinaapuri on nettipalvelussa ilmoittanut kotoa löytyvän vasaransa olevan lainattavissa (tai vuokrattavissa), on kysymisen kynnys matalampi. Ja samalla tulevat naapurit tavanneeksi, ja vältytään yhden ylimääräisen vasaran valmistamisen ympäristökuormalta myös. :)
Eli yksi keino lainausujon kansan rohkaisemiseksi on mielestäni lainailun ja vuokrailun helpottaminen erilaisin työkaluin. Oma osansa on toki myös valtion ohjauksella, sillä ainakin itselläni syy omistusasunnon hankintaan on omistamistarvetta enemmän se, että nykymallilla (ensiasunnon verohelpotukset ym.) sellainen tulee monesti selvästi halvemmaksi kuin vuokralla asuminen.
Kiitos myös kirjavinkistä. Pitänee vilkaista tuo "To have or to be".
Helmi teksti, kiitos! Ja hyviä aaltoja!
ReplyDeleteIkävä kyllä oma kokemukseni kotomaassa on, että kun jotain hyvää hyvyyttäsi lainaat ei homma lähde kiertoon. Halukkaita lainaajia löytyy aina vaan enemmän ja enemmän, mutta mitään omiaan lainaajat eivät halua muille jakaa. Pahimmassa tapauksessa piheyttään käyttävät lainaamansa tavarat loppuun ja pyytävät lainaan taas uusia tilalle hankittuja :(
ReplyDeleteMahtavaa, itse heräsin tähän omistamisen ongelmallisuuteen Fightclub elokuvan takia. Mitä enemmän on omaisuutta, sitä enemmän sen varjelemiseen ja vaalimiseen käytetään aikaa. Ja toisaalta ihmisten perusturvallisuuden tunnetta joissain tapauksissa pönkittää että on pelit ja rensselit joka lähtöön. Haetaan turvaa omaisuudesta, läheisten sijaan. Käsittämätöntä.
ReplyDeleteHieno kirjoitus, tunnistin monia asioita. Esimerkiksi sen, kun kaverit ja sukulaiset kysyvät miksi asun vuokralla, ja enkö mieluummin maksaisi omaa pois. Vastaan etten halua sitoutua 25 vuodeksi asuntolainaan, koska haluan olla vapaa lähtemään koska tahansa. Toki oman asunnon voi sitten laittaa vuokralle, mutta vuokranantajanakin on valtavasti vastuuta, enkä sitä halua. Se yleensä riittää perusteeksi. Monta muutakin asiaa tunnistin ja ihmettelen itsekin monesti suomalaisten senttienlaskemista. Ehkä en sitten itse ole erityisen suomalainen, kun ärsyttää usein sellainen äärimmäinen tasapuolisuusmeininki. Blogiasi on joka tapauksessa mainiota lukea!
ReplyDeleteSe, että oleminen perustuu rakkauteen haiskahtaa nykyään minulle kovasti New Age -ajattelulta. Mutta ei siinä kai mitään väärää ole. On kateuteen muitakin syitä kuin materialismi ja luultavasti kateuden syyt ovat enemmän itsetunnossa. Itse tulen kateelliseksi lähituttavien luovasta toiminnasta, en tavaroista joita he omistavat.
ReplyDeleteHieno kirjoitus ja paljon hyviä ajatuksia virittäviä kommentteja.
ReplyDeleteTosi hieno teksti!! Oon itse ollu nyt vuoden Australiassa, ja ihan samaa mielta naista ajatuksista. Sharing is caring!
ReplyDeleteNo nyt oli kyllä aika rankkaa yleistystä. Varmasti ihmiset yrittää olla tasapuolisia esim. niiden kaverille tarjoamisten suhteen, mutta toi muu nyt oli mitä oli. Itse en ainakaan ole Suomessa moista huomannut sen enempää kuin muuallakaan. Ikään kuin sillä tietty olisi väliäkään.
ReplyDeleteVuokralla aasunnu koko ikäni ja nyt 50 vaihdoin asumaan Espanjaan ja Viroon elintaso ja vuokrat suhteessa eläkkeeseen ok
ReplyDeleteEtsitkö helposti lainaa oikeutettu yhtiö lainoja, Instant hyväksyminen, Ei takuu, Matala, muista käydä Racheal Hernandez Loan Company oikea laina yritys, me toimitamme kaikenlaisia lainoja 2%. Jos olet kiinnostunut, voit ottaa meihin yhteyttä sähköpostitse osoitteessa: rachealhernandezloanfirm@gmail.com
ReplyDeleteYstävällisin terveisin,
Rva Racheal
Todella hyvä kirjoitus - avaa ja muokkaa omaa ajatusmaailmaani :)
ReplyDelete