Tuesday, 17 September 2013

Kiirees duunis töis

Suomen kielessä on yksi sana, joka on varmasti olemassa muissakin kielissä, mutta ei varsinaisesti käytössä. Se on arki.  Arki tarkoittaa maanantain ja perjantain välistä aikaa. Arkien välissä on pyhä. Arki mielletään tylsäksi ja pakonomaiseksi ajaksi. 
Suomessa on arkisin usein kiire ja silloin ollaan töissä. Tehdään uraa joka päivä, jotta ollaan sitten joskus jotakin. 

Löysin hesarista loistavan artikkelin tästä aiheesta. Teki mieli kopioida juttu suoraan tähän. Sen sijaan lainaan pätkiä, jotka tunnistin itse varsin suomalaisiksi.

"Meidän kulttuurimme keskeinen laatuaika on työaikaa", arvioi Matti Kamppinen. Niinpä on tavanomaista hehkuttaa, että kaikki aika menee työasioiden kanssa. "Tällainen ihminen alkaa meidän kulttuurissamme olla onnellisen ihmisen ja kunnon kansalaisen prototyyppi. Aikamme ihmisihanne on monen projektin ihminen, jolla ei ole vapaa-ajan ongelmia ja jonka ajan täyttävät mieluusti työkiireet. Vapaa-ajan kiireet ovat nekin parempia kuin ei kiirettä ollenkaan."

Australiassa kysytään aina tavattaessa: Hows it going? Vastauksena saa yleensä: 1. Pretty good, yourself? 2. Not too bad, yourself? 3. Very good, how are you?
Kun halutaan tietää että mitä ihmiselle oikeasti kuuluu niin kysytään: What you been up to?
Tässä vaiheessa suomalainen alkaisi kertoa töistä tai lapsista. Ne tuntuvat olevan suomalaisen elämän selkäranka. Jos ei puhuta niistä, niin puhutaan jostakin projektista tai asiasta joka vie aikaa. 
Ei tulisi kuuloonkaan, että kerrottaisiin kuinka ei oikeastaan ole mitään prokkista menossa ja että nautittaisiin elämästä. Suomalainen ei pysähdy vaan ruoskii eteenpäin. Työ on elämä.

Australialaiset ovat sen sijaan käsittämättömän vaikea saada puhumaan töistä. Olen kysynyt monta kertaa, että mistä tämä johtuu. Vastaus on yleensä sama: Who cares? Its just work! 

Niinpä!

Täällä on myös sanonta: We work to live. Suomeen sanonnan voi kääntää toisinpäin: We live to work.

Jos Suomessa menestyksen merkki on kiireellisyys ja projektien läjä pöydällä, niin täällä se on vapaa-aika ja rento ajankäyttö. Jos jollakin on Cruzy job, jossa delegoi vain muita tekemään töitä puolestaan, niin se on hyvä työ. Tähän elämäntyyliin kuuluvat myös impulsiiviset pikalomat pikkuisissa rantakaupungeissa, campingreissut perheen kanssa viikonloppuisin ja kuukausien pituiset Euroopan matkat.
Puhelimessa jatkuvasti roikkuva kaveri, jolla ei ole aikaa muille kun töille, unohdetaan nopeasti sosiaalisissa piireissä. 

Kamppisen mielestä viihdymme kiireessä, koska se antaa elämään sykettä: "Hyvällä ihmisellä on kalenteri täynnä ja kännykkä soi." Me kaikki tunnemme tyyppejä, joilla ei ole koskaan liian kiire pysähtyä kertomaan, kuinka kiire heillä on. Nämä tärkeilijät esittävät kiirettä, ja paskantärkeilijät esiintyvät erityisen kiireisinä.

Australiassa, ja varsinkin rennolla Gold Coastilla on huomannut, kuinka erilainen työmeininki täällä on Suomeen verrattuna. Eroja on huimasti: 8-16 työntekijöiden määrä on paljon pienempi ja yrittäjiä on paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että monella ei ole edes joka päivälle töitä ja työaikoja on helppo siirrellä. 
Kaupungilla näkee paljon ihmisiä kahvilla, syömässä, kaljalla, rannalla ja surffilla. Monella heistä on työ, mutta se ei ole prioriteetti 1. Sitä voi siirtää. Maailma ei kaadu.
Tähän liittyen aikanaan ihmettelin, että mikä ihmeen järki on siinä, että täällä vaatekaupat, elektroniikkaliikkeet yms. menevät kiinni jo klo 17. Miten kukaan voi ehtiä niihin? Ei Suomessa ehtisi koska kaikki ovat töissä klo 16 asti. Täällä riittää silti asiakkaita aamusta iltaan joka päivä. Sen lisäksi torstaisin on late night shopping klo 21 asti ja viikonloppuisin liikkeet ovat auki 10-17.
Kummasti kaikki ehtivät kauppoihin päivän aikana. 

Aikaa ei pidä hukata, mutta mihin se oikein hukkuu.


Monesti Suomiystäväni kysyvät, että miten siellä menee. Kerron että ihan hyvin ja lisään juttuun myös jotain mitä olen tehnyt tai olen tekemässä. Ne ovat yleensä varsin vesiharrastuspainotteisia. "Millä rahalla sä siellä oikein elät?" kuuluu kysymys. Käyn töissä, mutta max 15-20h viikossa. "Kuvittele mitä voisit tienata noilla palkoilla jos olisit joka päivä töissä?" Aikaa siis menee "hukkaan".

Nautin nykyisestä työstä ja sen tuomasta työtaakasta. Ennen minua motivoi raha ja työ, koska ympärilläni oleva yhteiskunta opetti, että sitä säästämällä ja töitä tekemällä saavuttaa joskus sellaisen maagiseen pisteen, missä on hyvä olla. Sen sijaan siitä matkasta tähän maagiseen pisteeseen ei puhuta.



Kiire on aitoa silloin, kun talo on tulessa tai joku on hengenhädässä. Muu kiire on aika lailla keksittyä tai ihmisen omassa päässä. Kärsimättömät tyypit ovat läsnä ollessaankin poissaolevia tai koko ajan menossa pois jonnekin toisaalle. Rauhalliset tyypit ovat läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa, missä ovat.

Minulla oli ennen kiire ja nautin siitä. Ympäröivät ihmiset ihmettelivät kuinka voinkaan ehtiä tekemään sitä ja tätä. Kommentointi tuntui hyvältä. Nyt olen enemmän jouten ja asiat etenevät eri tahdissa. On aikaa sellaisiin asioihin mitä Suomessa oletetaan tehtävän sitten kun ollaan eläkkeellä:

Minulla on parvekkeella oma basilika, tilli, chili ja tomaattipuu kasvamassa. En käytä ravinteina muuta kuin vettä. Kasvit kasvavat omalla ajallaan.

Maanviljelijät sentään ymmärtävät, ettei nurmi kasva hoputtamalla, vaikka säilörehun teossa voikin tulla kiire. Urbaanin elämän kyllästämä joukko ei oikein suostu käsittämään, että jokin luonnonvoima haittaa heidän elämänmenoaan. Tai ettei kaikki tapahdu heidän aikataulunsa mukaan.

Kasvattamisen lisäksi käyn paljon surffilla, jossa voi joskus joutua odottamaan tunteja yhtä ainoaa aaltoa. Usein joutuu lähtemään kotiin tyhjin käsin. Se ei haittaa. Huomenna on taas uudet aallot.

Ajoin Suomen liikenteessä aina ylinopeutta. Ajoivathan kaikki muutkin.
Täällä olen ajanut rajoitusten mukaan. Niin kaikki muutkin ajavat. 
Täällä jaksan myös jonottaa pankissa, enkä muista juosseeni rullaportaissakaan.

Ilta-Sanomat kysyi juhannuksen alla sadalta julkkikselta, miten he viettävät kesälomaa.
"Kiirettä pitää, kesä menee keikalta toiselle pyyhältäessä", sanoi laulaja Paula Koivuniemi.
"Ei ole yhtään vapaata, kalenteri on aivan täynnä", sanoi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen.
"Teen töitä seitsemän päivää viikossa", sanoi kirjailija Jörn Donner.
"Ei mitään muuta kuin töitä, ei minulla ole kesälomaa ollut talvisodan jälkeen", sanoi kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt.
Vain pari poikkeusta kertoi kesälomalla lomailevansa. Ja heilläkin oli projekteja: remonttia (Matti Rönkä ja Sami Hintsanen ), siivoamista (Veltto Virtanen jaRiitta Väisänen ) mettätöitä (Juha Mieto ), pyykinpesua (Krista Lähteenmäki ).
Riippukeinu ei tosiaankaan ole suomalainen keksintö. Suomalainen kutsuu lomamökkiään työleiriksi, joka se onkin. Sen sijaan töissäolijat kehuvat, miten hauska on tehdä kesällä töitä, kun kukaan ei jaarittele työasioista ja asiat pystyy tekemään nopeammin kuin talvella. 

Aamen.


Miksi Suomen kävelykaduissa ei lue "Have a happy day"?
Ei ehditä pysähtyä, lukea ja nauttia?

93 comments:

  1. Niissä ei lue sitä siksikään, kun se olisi katukuvan töhrimistä.

    Mutta olipas asiallinen ja mukava kirjotus. Tuntuu, ettei sitä ole suomalainen ollenkaan, kun vierastaa tuota kulttuuria ja ahdistaa. Ville, tuun seuraavan kerran sun taskussa mukaan.

    ReplyDelete
  2. Så jävla bra text! Samoja asioita on tullut pohdittua omassakin blogissa. Lisäsin blogisi lukulistalleni, keep on good work! milkaemilia.blogspot.com

    ReplyDelete
  3. Valmiissa maailmassa ei ole mihinkään kiire sanoi mummo-vainaa ja tarkoitti sillä aina nykyhetkeä.

    ReplyDelete
  4. Hyvä kirjoitus, ja mielenkiintoisen oloisen blogin olet aloittanut. Liityin lukijaksi, tälläistä lukee mielellään jatkossakin :)

    ReplyDelete
  5. Hyvä teksti ja hyvä aihe, suhteellisen ajankohtainen. Toivottavati muillakin olisi aikaa lukea tälläistä..

    ReplyDelete
  6. Kiitos tästä, samat asiat mietityttää, ja varsinkin täältä Suomesta käsin katseltuna ahdistaa. Tämän luettua hieman taas helpotti kun muistin, etten ehkä olekaan laiska ja hullu vaan ehkä maan tavassa on sittenkin jotain vikaa... Seuraan jatkossakin!

    ReplyDelete
  7. Hyvin pureskeltua tekstiä! Hyvin samanlaisia ajatuksia on pohdittu meidänkin perheessämme. Muutimme Suomesta sinua pohjoisemmaksi tänne Sunshine Coastille 8,5v sitten ja niin kovasti nautimme leppoisasta elämästä ja upeasta luonnosta, jonka äärellä on lastenkin hyvä kasvaa. "Hintana" täällä asumisesta on pitkä välimatka sukulaisiin ja Suomen ystäviin, sekä epävarmempi työ. On kuitenkin ollut hyvin vapauttavaa jättää urakeskeisyys ja uuvuttava elämäntyyli pitkine työ- ja hoitopäivineen taakse. Mikäs sen mahtavampaa, kuin käydä aamulla rannalla lenkillä ja mennä iltapäivällä lasten kanssa mereen uimaan koulun jälkeen? Lämpö ja valo. Olemme silti ylpeitä suomalaisuudestamme ja kielestämme. Kaikille tämä ei olisi hyvä ratkaisu, mutta meille se on ollut paras mahdollinen. Kaikkea hyvää sinullekin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa! Olen itsekin todella ylpeä suomalaisuudesta, sen opettamista arvoista ja kielestä.

      Mutta urakeskeisyys Suomessa on tosiasia ja sitä on ihana olla paossa täällä. Tämä yhteiskunta ei tulkitse sinua työsi perusteella.

      Suuntaan itseasiassa nokkani sunshine coastille muutaman viikon päästä kun kauan odotettu kajakkini saapuu. Siellä pitäisi olla aika mahtavia melontapaikkoja!

      Delete
  8. Jaoit ajatukseni täysin!
    Itse olen 2 vuotta ollut ulkona Suomen oravanpyörästä Aasiassa työskennellen.
    Henkinen vointi ja elämänlaatu on korvannut rahasta pullistelevat taskut (rahat, joita siis ei ollut aikaa tuhlata mihinkään).
    Olen yrittänyt pukea tätä asiaa sanoiksi perheelleni ja ystävilleni jotka pitävät minua lähes sekopäänä tai tyhmän rohkeana.
    Kiitos tästä. Aamen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on hyvä pointti - nimittäin rahat joita ei ole aikaa tuhlata mihinkään. Edellisen elämän pankkitilin kasoista suuri osa katosi viimeisimpää huutoa olevaan materiaan.

      Nyt se kuluu elämyksiin ja jokaiseen päivään. Pienestä rahasta tulee nautittua enemmän.

      Tätä on vaikea pukea sanoiksi, koska oravanpyörä on todella moniulotteinen. Ulkomailla, toisinaisessa epävarmuudessa eläminen kasvattaa ja jossain vaiheessa se oivallus tulee. Ehkä asiat voivatkin toimia toisin! =)

      Delete
  9. Ah oui, mutta.. en ymmärrä sitä, millä rahalla ihmiset sitten pystyvät järjestämään elämänsä niin, että on alle 8h päivässä töitä..? Itsellä perus työpäivä on noin 09-18 ja saan siitä työstä just ja just sen verran rahaa, että maksan asuntolainan ja pakolliset menot. Ehkä kerran vuodessa joku reissu. Ja tulevaisuudessa sekin raha menee varmasti pikkuisen tarpeisiin.

    Mut siitä oon 100% samaa mieltä, että olisi erittäin tavoiteltavaa tehdä arjestaan sellaista, ettei aina tarvitsisi vain odottaa seuraavaa viikonloppua tai lomaa! Ja siitä, että Suomessa NIIN liian monella on jatkuva "kiire", koska vaan on hyvä, että on "kiire".

    Terkut sinne kauas ja kiitos kivasta blogista :)
    Oma, "vähän" eriaiheinen blogini: www.aurinkoisiaaamuja.blogspot.com :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. en ymmärrä sitä, millä rahalla ihmiset sitten pystyvät järjestämään elämänsä niin, että on alle 8h päivässä töitä..?

      helppoa, ehkä siellä jossain on vaan pienemmät menot tai paremmat palkat

      Delete
  10. Kiitos hyvästä tekstistä, johon voin itse samaistua ja olla samaa mieltä. Ymmärrän ja tiedän että tekstissä ei ole pointtina "haukkua" Suomea, tai pitää Suomena "huonompana" kuin nyt esim. tämä Australia.. Tässähän vaan verrataan maita toisiinsa. Itse haluaisin kuitenkin ihmisten muistavan, että oravanpyörä on ja kasvaa ainoastaan vain oman pään sisällä. Siitäkin ajatuksesta on mahdollista päästä eroon. Jopa täällä Suomessa! Ajattelisin näin että on tietyt syyt miksi tämä Suomalainen yhteiskunta on tämmönen ku tämä on.. Siihen on niin monta syytä etten varmasti osaa ottaa lähellekkään kaikkia asioita huomioon. Täälläkin siis on mahdollista elää hyvää ja kiireetöntä elämää, kun antaa itse itsellensä luvan siihen. Tuntuu että täällä ollaan niin kovia kilpailemaan toisia vastaan ja ollaan kateellisia toisille. Jos pystyy luopumaan siitä tunteesta tai tarpeesta olla aina paras kaikessa, pääsee jo pitkälle. Vink vink. Ettei tämä mun kommentti ja kommentointi karkais aivan käsistä niin Kiitos vielä. Kaikenlaisia asioita kannattaa miettiä paljon! Suosittelen kaikille

    ReplyDelete
  11. Kyllä Suomessakin voi downshiftata kunhan ei tarvi asua Helsingissä eikä toisaalta ostele kalliita autoja.

    Tai mikäs siinä Stadissakaan ollessa jos asuu kimppakämpässä. Niinhän kaikki nuoret tekee nykyään kun yksiöiden vuokrat on karannaat käsistä.

    Minä en jaksa tehdä täyttä työviikkoa pitkään. Siksi otan virkavapaita ja matkustelen näkkileipäbudjetilla asuen hostelleissa. Täysi työviikko pelkillä vuosilomilla laskee elintasoani. En tarkoita materiaalista elintasoa vaan oikeaa elintasoa. Jos muut jaksaa täydet työvuodet ja ylityöt niin onnea vaan niille ahkerille. Toivottavasti ovat onnellisia omaan elintapaansa.

    ReplyDelete
  12. Oikein mielenkiintoinen blogi ja hyvia huomioita.

    Tata kiireasiaa on tullut itsekin mietittya hiukan, ja samansuuntaisia huomioita olen tehnyt. Tosin olen ollut Australiassa "vain" 11 kuukautta ja lyhyita viikonloppumatkoja lukuunottamatta Melbournessa ja Helsingista alunperin kotoisin olevana, on ero varmasti pienempi kuin Gold Coastin ja kaupunkielaman valilla.

    ReplyDelete
  13. Kiitos kaikista kommenteista! Postaus on saanut häkellyttävän paljon huomiota. Ilmeisesti osui oikeaan paikkaan ja pisto tuntui itse kullakin sydämessä.

    Hyviä kommentteja myös oravanpyörästä ja arjesta. Pyörä syntyy nimenomaan omassa päässä ja siitä ei pääse pois kuin itse sen huomaamalla. Joskus on myös hyvä realisoida pyörän asioita (kuten työpaikkaa), kuinka paljon niistä saa hyötyä ja nauttiiko niistä.

    Olin parhaimmillaan neljässä eri työpaikassa samaan aikaan töissä ja luulin saavuttavani sillä jotakin. Nyt teen vähemmän työtä, ja en ehkä saavuta suomalaisen silmissä sitä jotain määrittelemätöntä, mutta ainakin nautin elämästä enkä tunne olevani pyörässä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miehen kanssa olemme myös kyllästyneet kiireeseen ja aina saa kavereilta kuulla kun he eivät ehdi nähdä, on kiire, kalenteri täynnä, voidaan nähdä kolmen viikon päästä, jne. Lista on loputon. Me ollaan tällaisia perusduunareita molemmat. Arkisin töiden jälkeen ollaan lapsen kans ja viikonloppuna nämä syntiset ja laiskat ottaa rennosti. On lapsellakin stressivapaa ympäristö. Olemme myös harkinneet ulkomaille muuttoa, ehkä vielä joskus. Niin ja osuit hyvin asian ytimeen. Ihmisten pitäisi ottaa rennosti eikä tehdä kaikesta pakkopullaa. ;)

      Delete
  14. Juu, aivan, juuri näin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että heitin sen kiireen jo kauan sitten, töitä tehdään sen verran, että eletään kohtuu vaatimattomasti, mutta kuitenkin ihan hyvin. Emme tarvitse uutta merkkiautoa, talo on iso ja ihanalla paikalla, mutta vaatimattomasti varusteltu, vaatteet - noh, ne pitävät lämpimänä ja peittävät merkistä piittaamatta :) Minulla on juuri noin päin, teen työtä, jotta saan rahaa, jolla elää, en elä työlleni. Perhe on aina etusijalla ja vaikka tykkäsin myös palkkatyöstäni, se oli ennen kaikkea paikka, josta sain rahaa elääkseni ja niin on tämä omakin työ.

    ReplyDelete
  15. Kiitos Ville hyvästä kirjoituksesta. Voisi olla omaa tekstiäni. Tein kuten sinä: annoin lähes kaiken v. 2010 pois ja tulin Saksaan rinkan ja matkalaukun kanssa ja täällä olen edelleen.

    Suomessa työskentelin viimeiset vuodet pääasiassa ma-pe 8-16 (työURAA n. 15 vuotta). Viikolla ts. ARKENA vapaa-aikani kului lähes poikkeuksetta aina yksin kotona, kavereiden kanssa chattaillessa (kaikkihan asuivat keskikokoisessa kaupungissa max.5 km päässä ja silti olimme kaikki aina omissa kopeissamme). Viikonloppuna sitten Ryypättiin kunnolla (täsmää hyvin edelliseen kirjoitukseesi)ja siinäpä se elämä sitten olikin.

    Täällä opiskelin ensin kieltä muutaman kuukauden ja aloin tekemään baarihommia rock-klubeilla. Hienoinen ero verrattuna projektisuunnittelijan hommiin... Rahallisesti olen ollut ja olen edelleen tiukoilla (etenkin jos tulee mitään ylimääräistä kuten esim. eilen totesin fillarini lähteneen uuteen kotiin ilman minun lupaani), mutta rahastressistä huolimatta olen Nauttinut elämästäni enemmän kuin koskaan ennen. Teen töitä n. 20h viikossa ja nekin viikonloppuna ja öisin. Viikolla saan tehdä niitä asioita, joista Suomessa asuessani pystyin vain haaveilemaan: OLLA VAAN = käydä kävelemässä, nukkua oman luontaisen unirytmini mukaan ilman "pakko mennä ajoissa nukkumaan, että aamulla jaksaa" -ahdistusta, tavata kavereita jne.

    Eihän tämä todellakaan aina ruusuilla tanssimista tämä elämä ole ja etenkin epävarmuuden kanssa on osattava elää ts. jos olet kipeä, etkä pääse töihin, niin silloin ei myöskään tulee rahaa... Joskus hyvin harvoin ikävöi sitä ns. turvallisen jumittamisen tunnetta, mikä Suomessa oli. Kaiken osasi tehdä vaikka silmät kiinni ja joka kuukausi tupsahti muutama tonni tilille rahaa.

    Saksalaiset ovat myöskin kovia tekemään töitä, mutta elämässä on silti täysin toisenlainen rytmi. "Feierabend" eli työnteon jälkeinen aika ELETÄÄN eli tavataan kahviloissa, puistoissa, katsotaan futista jne. On vaikea selittää saksalaiselle, että Suomessa ei "Feierabendia" ole olemassakaan. Arkena mennään töitten jälkeen kotiin ja viikonloppuisin sitten nähdään ihmisiä - jos nähdään.

    Havahduin onneksi kolmenkympin puolessavälissä siihen, että tunsin olevani aidosti vapaa ja tosi onnellinen vain lomamatkoilla eli kun olin poissa Suomesta. Löysin vielä sattumalta kaupunginkin, jossa tunsin heti olevani kotona ja jonkun vahvan intuition ansiosta uskalsin heittäytyä täysin tyhjän päälle.

    Kuten kirjoitit; Suomi on rakas kotimaa ja siellä on ihana käydä lomailemassa. Ainakin toistaiseksi se on valitettavasti myös niin suuresti rajoitusten, sääntöjen, kaavamaisuuden, jäykkyyden, työkeskeisyyden jne. jumiuttama maa, että en itse pystyisi siellä tällä hetkellä elämään. Erään tuttavani esimerkki kiteyttää tämän kappaleen hyvin:"Kesällä torivalvoja tuli häätämään meidät pois Kotkan torilta, koska torille ei saa viedä koiria kun siellä on yksi myyjä joka myy perunaa ja porkkanaa. Eikä yhtään asiakasta meidän lisäksi."

    Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kirjoitustasi. Nyt taidan ottaa pienet torkut ennen illan duunivuoroa :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wau mikä kommentti!

      Tuo työstä kotiin meneminen on aivan totta! Suomalaiselle oma koti tuntuu olevan todella tärkeä - turvapaikka missä oleskellaan. Täällä porukka on kyllä kotona töiden jälkeen, mutta ei yksin. Yleensä aina on mukana eno, setä tai muu tuttava. tai sitten kavereita. Täällä käydään myös paljon enemmän syömässä ulkona ja toisinaan samaa porukkaa voi olla 10-20 samassa pöydässä. Kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä ystävien kanssa.

      Delete
  16. Voi kunpa olisikin mahdollista elää tätä hetkeä, muutenkin kuin töitä tekemällä. Mutta jostain syystä elämä ainakin täällä Etelä-Suomessa on vinoutunut niin, että asuntolainan, yhtiövastikkeen, autolainan, verojen, yrittäjäeläkkeen, sähkölaskujen jne jne jälkeen ei pitkääkään päivää paiskimalla jää käteen kuin rakot. Toki jossain hikisessä yksiössä voisi asua halvemmalla, mutta jos vähänkään arvostaa itseään ja perhettään, ei ehkä syö halvinta tarjouslaarin ruokaa ja aja 20 vuotta vanhalla corollalla... Yhtäkkiä olen vain tajunnut, että joka kuukausi ihan peruselämiseen menee yli 3 000 e. Ja kohta saadaan taas lisää erilaisia veroja niskaan :(

    ReplyDelete
  17. Sinänsä sellasen pikkuseikan ku sään mainitseminen olisi ehkä tarpeen. Mitä todennäköisimmin tulis tehtyä ihania iltakävelyjä meren rannassa, jos ei tukka jäätyisi pystyyn. Koti on yllättävän kiva paikka kun isoimman osan vuodesta ulkona sää on sietämätön. Esimerkiksi kesäkaupunkina Helsinki on mielestäni aika kiireetön ja rento paikka, ihmisiä näkyy lukemassa ja loikoilemassa puistoissa, pyöräretkillä, pihakirpputoreilla, muuten vain nauttimassa auringosta... ankara työasennekin on tullut sään myötä, se joka ei jaksanut raataa ei saanut perhettään selviämään talven yli, mutta meanwhile at Australia... :D Itse täytyn syksyllä touhuasenteesta, tulee otettua kaikenlaista projektia ja tehtyä töitä älyttömästi, lienee biologinen tarve valmistautua touhuamalla tulevaan talveen. Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, ettei raataminen ole arvo sinänsä.

    ReplyDelete
  18. Asiaa paikasta riippumatta!!, työn ja elämän suhde tuntuu olevan tämän päivän teesi täällä Suomessakin, en ole ainut joka sitä pohtinut ja tehnytkin asialle jotain.
    Oma tapani muuttaa elämän suuntaa oli vaihtaa päivätyö 8-16 muutaman tunnin yötyöhön, asuinpaikka pieni maalaiskylä, jossa olevaa omataloa jaksaa hoitaa , kun ei suurin osa ajasta mene enää töissä tai siitä toipumiseen.
    Eniten olen kateellinen tuossa kirjoituksessa ajatuksessa , että voisi uida koko vuoden luonnonvesissä.

    ReplyDelete
  19. Erittäin hyvä kirjoitus Ville! Tämä kyllä koskettaa valtaosaa Suomalaisista.

    Samoihin aikoihin kirjoituksesi kanssa verkossa leviää myös isän ottama video hänen lapsesta, joka joutuu odottamaan suojatiellä huolestuttavan pitkän ajan, ennen kuin pääsee ylittämään suojatietä (linkki alla). Tästä huomaa hyvin, että monissa Suomalaisissa yhdistyy pahasti kiireen lisäksi laiskuus ja/tai välinpitämättömyys (näistä kuulisin myös mielelläni mietteitäsi Ville ;)). Harmittavinta asiaan liittyen on se, kun kiire ei pysy siellä 4 seinän sisällä missä sitä uraa tehdään, vaan sen sijaan lähdetään kotoa niin myöhään kun on mahdollista. Kiirehän siinäkin tulee, kun täytyy keretä ajoissa tekemään töitä. Tähän kun vielä yhdistää mainitsemasi tosiasian, että kaikki ajavat suomessa sitä pientä ns. sallittua ylinopeutta, niin yhtölä on minusta ainakin erittäin huolestuttava.

    Jälkeen sitä kotona sitten ihmetellään kun jonkun lapsi on joutunut auton kolhaisemaksi. Ikäväkseni pakko vielä todeta, että tästäkin jollekkin saattaa nousta mieleen ajatus, että on se kumma kun niitä lapsia ei ole kotona opetettu käyttäytymään liikenteessä.

    http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/isan-video-osoittaa-yksikaan-kuski-ei-pysahdy-lapsen-takia/2013/09/1806684

    ReplyDelete
  20. Kiitos Ville tästä!
    Itse oon ollut ihan samojen asioiden äärellä viimesen vuoden, kun muutin Suomesta pois Saksaan. Ei siten että täällä olisi työnteon suhteen eri meininki, melkein pahempi kuin Suomessa hetkittäin. Koska et todellakaan ole mitään (tämä paikallisen työkkärin tädin suusta) jos ei ole vähintään yliopistotutkintoa.
    Se että työ on kuka olet, on niin sairasta että oikein suututtaa. Eikö meidän kuitenkin kuuluisi olla sitä mitä me halutaan olla, mistä me nautitaan, mitä ja ketä rakastetaan ja niin edelleen.
    Omalla kohdalla rahan merkitys elämään ja sen laatuun on muuttunut niin täysin viimeisen vuoden aikana, että välillä mietin olenko sama ihminen. Vastaus on että en, voin paremmin, nautin asioista, osaan välillä ihan pysähtyä ja katsoa ympärilleni. Ei se raha meitä onnelliseksi tee vaan se mitä me tehdään ilman sitä kun pysähdytään katsomaan ja miettimään mikä meidät oikeasti tekee onnelliseksi.
    Jos joku kysyy nykyään että miten menee, sanon että hienosti, koska on rakkaat ympärillä, pääsee juoksemaan kun haluaa. Viime vuosina olen huomannut että aina kun olen ollut pers aukinen, niinkuin tavataan sanoa, olen ollut onnellisimmillani. Minulle tuo merkkaa paljon ja inhoan turhan tärkeää kiireilyä. Ei me minnekään täällä nopeammin päästä vaikka kuinka kiirehdittäisiin.

    ReplyDelete
  21. Täältä löysit myös uuden lukijan :) Hyvää tekstiä!

    ReplyDelete
  22. Kiitos kivasta ja rentouttavasta teksistä :)))

    Rentouttavaa ja kivaa viikonloppua!

    raakels.blogspot.com

    ReplyDelete
  23. Tekstistä saa sellaisen kuvan, että Australiassa vietetään ikuista siestaa. Totta toinen puoli: australialaiset ovat OECD:n maiden (34) listauksessa neljänsiä työtunteja mitattaessa.

    http://www.adelaidenow.com.au/news/south-australia/one-in-five-australian-men-work-more-than-50-hours-a-week-oecd-data-shows/story-e6frea83-1226664136877

    Vastaavasti taas Dagens Industrin vuosi sitten tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa tehdään EU:n lyhintä työviikkoa.

    http://www.di.se/#!/artiklar/2012/8/20/de-har-eus-kortaste-arbetsveckor/

    ReplyDelete
  24. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  25. Mahtava, kiitos!!! Huippua, tämä täytyy töissä kyllä postata.

    Tuon jälkeen saan varmasti mulkosilmät palaverissa jos tokasen että hei, nyt relatkaa, ketä oikeesti kiinnostaa millon se dead line on? Niin ja mitä sekin tarkoittaa, kuoleeko joku oikeesti viivalla?!;) Kuolee muttei työelämässä....

    ReplyDelete
  26. Terkut taalta Melbournesta! Tulimme tanne koko perhe mieheni 2v tyokomennuksen takia. Osa kirjoittamastasi on varmasti tottakin, riippuu siita mita teet tyoksesi. Mieheni tekee taalla pitkaa tyopaivaa verrattuna suomeen, jossa on ihan ok olla vaan kahdeksasta neljaan toimistotyossa. Jos taalla nostat takapuolen ylos tuolista jo klo 16, kysytaan etta mihinkas sa nyt tahan aikaan olet menossa. Nykyaan ne paivat, kun mies tulee paivanvalon aikaa kotiin, ovat todella harvassa.

    Suomeenpaluu haamottaa meilla jo toukokuussa. Sillon mieskin voi hollentaa tyotahtia ja lahtea toista kotiin klo 16-17, silla se on ihan ok suomessa, ja niin tekee moni muukin. Ansiotaso on taalla todella paljon korkeampi kuin suomessa, mutta sen eteen kylla odotetaan myos tyopanosta! Asumiskuluista sen verran etta taalla miljoonakaupungissa asuntojen viikkovuokrat ovat suunnilleen suomen kk vuokrien tasolla (pohjanmaalla).

    Taalla asuessa olen oppinut arvostamaan asioita, joihin me suomalaiset olemme tottuneet ja pidamme itsestaanselvina. Ajattelemme, etta maksamamme korkeat verot ovat jotenkin itselta pois. Taalla asuessamme olen ymmartanyt, etteivat ne ole. Kuinka moni olisi esim valmis luopumaan vanhempainvapaasta, -rahasta, ilmaisesta kouluruokailusta...?

    Itse tyttaren evaita tarhaan pakkaillessa tuntuu etta kylla moomma kuulkaat tottuneet hyvaan! Suomessa paivahoito on edullista, ja sille rahalle saa myos vastinetta.

    Tassa muutama erilainen nakemys minulta. Aurinkoisia kevatpaivia gold coastille ja hyvaa syksyn jatkoa suomeen!

    ReplyDelete
  27. Hyviä kommentteja! Kiitos!

    Kirjoitukseni oli tarkoitus puhua Suomesta yhteiskuntana ja sen olettamasta täydellisestä kansalaisesta. Kuten muutama on jo tähän kommentoinutkin, kyllä Australiassakin tehdään paljon töitä ja pitkää päivää. Se on totta. Mutta erona on se, että se ei ole täällä elämän paremmuuden mittapuu.

    Kuten myös sanoit, riippuu työpaikasta. Kyllä varmasti löytyisi Gold Coastiltakin töitä joissa voisi ruoskia itsensä uuvuksiin, mutta siihen en enää ryhdy. Se on Suomessa jo koettu ja nyt vain nautin tästä puolityöttömän elämästä. Raha ja 8-16 ei enää motivoi.

    Suomessa on todellakin paljon hyviä puolia Australiaan verrattuna, ja kirjoitan niistä toisella kertaa! Olemme useastikin tottuneet "liian" hyvään (josta myös kumpuaa kasa ongelmia) ja sen lisäksi jaksamme valittaa pienestä.

    ReplyDelete
  28. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  29. Kuten sanoit, ne ovat todellakin ihan omia valintoja kaikki. Kylla varmaan "rentoa" elamaa voi viettaa melkeimpa jokaisessa maassa. Tehda toita 15-20h/vko, luppoaika urheilla/harrastaa ym ja asua halvasti. Miksi joku ajaa mersulla kun ladallakin paasee.

    ReplyDelete
  30. Loistavaa tekstiä! Männä viikolla olen itse juuri miettinyt ja uiskennelut juuri näissä teemoissa ja suomalaisen yhteiskunnan vääristymissä. Tärkein kysymykseni on ollut että missä (tai onko sellaista paikkaa) olisi helpompi hengittää...?!! Annoit minulle juuri vastauksen...Kiitos!

    ReplyDelete
  31. Laitatko Esko kommenttisi uudelleen. Jostain syystä blogger poisti sen..

    Kyllä, yliopiston tutkijana tuen Eskon graafia, mutta tulee muistaa että se on kvantitutkimusta. Tämä postaus keskittyi suurimmaksi osan laadullisilla metodeilla mitattuun tietoon: siihen, että miksi työ mielletään eri maissa.

    Eli Annen kommenttiin viittaen, Suomessa ei mielestäni ole "hyväksyttävää" tehdä koko elämän läpi 15h työviikkoja. Kiireisyys ja urakeskeisyys on onnistuneen suomalaisen elämän mittapuu. Joskus kannattaisi kokeilla! Tämä on aika ihanaa!

    15h työviikkoja Suomessa tekevät nostakaa kädet ylös! =) Haluan kuulla tarinanne, ja varmasti haluaa kuulla moni muukin.

    ReplyDelete
  32. Ihanaa egoistista naivismia. Ja ehkä siksi tämä on tavallaan hauskaa luettavaa. "Ihmisen todellinen olemassaolo on olemista itseään varten, oman olemuksensa toteuttamista vapauden avulla" (von Wright Sartren eksistentialismista). Ihan kivaa, jos ei ole koskaan kuullut esim. huoltosuhteesta, yhteiskunnan toimivuuden perusajatuksesta ja yksilön vastuusta sekä lisäksi on taipuvainen solipsismiin. Maailma tuolla ulkona on luotu vain minua varten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinäkö Ilkka elät huoltosuhdetta varten ja verojenmaksua varten?

      Kyllä kunkin elämä on lähtökohtaisesti omaa itseä varten. Mielestäni poliitikkojen tehtävä on järjestää sellainen yhteiskunta, joka ei riistä yksilöä, vaan tukee. Nykyinen ikuiseen talouskasvuun perustuva malli (joka on ideologinen valinta, sanoivat uusliberaalit mitä vain inflaatiokierteestä ym.) pakottaa elämään muita varten - yleensä suorittamaan ja raatamaan jonkun toisen kukkaron hyväksi.

      Minä haluan hyvän elämän, niinkuin kaikki muutkin maailman ihmiset. Ei siinä ole mitään itsekästä, vaan tavallisen ihmisen tavallinen toive.

      Delete
  33. talla hetkella 0 tuntia viikossa tyota tekevana olen sita mielta, etta kylla se lomakin alkaa tuntua tyolta kun sita on liikaa. Irtisanoiduin vakituisesta tyostani (10v) taman kokemuksen takia, enka ole katunut hetkeakaan. Siita huolimatta odotan, etta paasen taas mukaan tyoelamaan. Tyo rytmittaa mukavasti elamaa, ja on todellakin minua varten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän tekstissä sanottu että ei töitä pitäisi tehdä, mutta rytmittää ja tuo se elämään sisältöä vaikka sitä ei olisikaan 40 tai jopa enemmän tuntia viikossa.

      Delete
  34. Hyvä kirjoitus!
    Valitettavasti suomessa ollaan menossa vain kohti kiireellisempää ja epäsosiaalisempaa tulevaisuutta, niiden "onnellisten" kohdalla joilla vielä "riittää" töitä ja niiden joilla ei töitä ole.

    Esimerkki 1:
    Naantalin osuuspankki on auki Ma -Pe kello 10 -16:30.
    Kassapalvelut 10.00 - 12.00 ja 15.30 - 16.30.
    Siis kolme tuntia päivässä ja voin sanoa, että jonoa on noina aikoina, kun vain yksi tiski palvelee.

    Esimerkki 2:
    Naantalin Kela on auki Ma - Ke kello 9 - 16 (Nettisivujen mukaan myös perjantaisin, mutta ainakin viimeksi kun kävin (eräs perjantai) oli siellä ilmoitettu, että on kiinni myös perjantait.
    Lisäksi ainoa palvelutiski on kiinni noina kolmena päivänä tunnin ajan, ja juuri silloin kun olisi mahdollista käydä ruokatauon puitteissa asioimassa kyseisessä paikassa.

    Luulen että tämä on vain lisääntymässä ja menossa huonompaan suuntaan työvoiman vähentyessä siitäkin huolimatta, että vihdoinkin Naantalin kirjasto on alkanut pitämään kirjaston auki myös lauantaisin.

    Esimerkki 3:
    Suomessa nostetaan vähän väliä kaiken hintaa ja toivotaan palkka malttia samaan aikaan. Samaan aikaan kuitenkin jaetaan suuria bonuksia, autetaan isoja yrityksiä konkreettisesti raha-avustuksilla, sekä verohelpotuksilla. Siitä huolimatta samat yritykset pitävät yt-neuvottelut, vähentää työpaikkoja ja jakavat boonuksia.

    Ruotsissa ollaan jällen kerran laskemassa tuloveroa ja kansalla jää hieman ennemmän palkasta käteen(4-7 baarissa ostetun tuopillisen verran, 23-35€) jonka vosi sitten sijoittaa kotona istumisen sijaan sosiaaliseen toimintaan internetin ulkopuolella. Tästä huolimatta ruotsin talous on yksi euroopan vahvimpia (Ruotsin julkistalouden velka on tällä hetkellä 33% bruttokansantuotteesta, kun taas suomen on menossa yli 60%, mikä on yli EU:n kasvu- ja vakuussopimuksessa hyväksytty). Ruotsin työttömyysaste on 8,2 eli hieman pienempi kuin suomen 8.4%, mutta Ruotsissa on tulonveron alennuksella saatu joidenkin lähteiden mukaan 100 000 uutta työpaikkaa ja tähtäimessä on 13 000 lisää. Suomessa on non-stop uutisoinnin aiheena yt neuvottelut ja työpaikkojen katoaminen. (Lähde: Turun Sanomat 19.09.2013)

    Jos yhä useammalla kansalaisella olisi varaa kuluttaa enemmän loisi se enemmän sosiaalisia mahdollisuuskia ja varmasti enemmän rahaa valtion kassaan kuin se, että raha on yhä pienemmällä osalla ihmisiä. Useampi ihminen vain ehtii kuluttamaan enemmän kuin yksi aivan kuten useampi ihminen ehtii tekemään enemmän töitä kuin yksi.

    Mutta tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon mutta asia alkaisi mennä pois raiteiltaa (ellei jo niin käynyt) joten sanon vain että suomessa syytetään jopa tavan (työssäkäyvän) kansan suunnalta väärää tahoa (Työttömiä jne.) suomen huonosta tilanteesta eikä nähdä missä oikeasti se vika piilee.

    Mutta kaikesta huolimatta pidin kovin kirjoituksesta ja olet aivan oikeassa mikä suomalaisten asenteissa ja arvomailmassa mättää. Antamalla yhä useammalle suomalaiselle "tasavertaiset" mahdollisuudet sosiaaliseen elämään, parantaisi se myös siinä sivussa suomen taloutta.

    (Nämä olivat vain ja ainoastaan minun mielipiteitäni ja pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähän täytyy sanoa kyllä että kukkaronnyörit on aika tiukalla. Vuosi sitten sain yt:ssä kenkää ja nyt kuluneen vuoden olen viettänyt koulussa. Mahdollisesti töitä tarjolla ainakin vuoden loppuun, jatkosta ei tietoa. Joten ei sitä paljon törsätä kun pitää säästää huonompia aikoja varten.

      Delete
  35. Kiitos Ville! Puit juuri sanoiksi sen mitä olen niin monta kertaa yrittänyt selittää ihmisille täällä Suomessa! Samalla tämä lisää ikävääni Ausseihin ja pistää taas miettimään miksi edes palasin takaisin. Näissä maissa todella on eroja ja se pitää vain hyväksyä. Seuraavaa tekstiäsi odotellessa...let's chill out! :---)

    ReplyDelete
  36. Jos kaikki suomalaiset tekis kuten tama kaveri, suomi olis kehitysmaa. Jos siis kaikki tekis toita vaan sen verran etta pysyy itse hengissa. Voidaan kattoa mallia Afrikasta, niin nahdaan miten kay kun vaan chillaillaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Annehan meni ja hoksasi hienosti miksi Afrikka on kehitysmaa; afrikkalaiset ovat yksinkertaisesti päättäneet olla tekemättä töitä, chillailla ja kärsiä huvikseen nälästä! Näin ollen Annen viisaita sanoja käytäntöön soveltaen myös Australia on kohtaamassa kovan kohtalon ja syöksymässä kehitysmaaksi saman "valinnan" vuoksi. Jatkakaa siis ihmeessä hyvät ihmiset Suomessa sairaalloista työtahtia niin pysyy varmasti kaikilla leipä pöydässä. On myös tärkeää ettei missään nimessä ehditä chillailemaan ja nauttimaan elämästä jota on meille jokaiselle yksi suotu.

      Delete
    2. Siis, onko Aussit kehitysmaa, vai miten Annen kommentin pitäisi lukea?

      Delete
  37. Hyvä juttu, hyviä pointteja! Itsekin maailmaa ristiin rastiin reissaavana ihmisenä olen kiinnittänyt huomioita suomalaisuuteen ja meidän kultuuriin; niihin hyviin ja niihin ei niin hyviin puoliin. Moni suorittaa arkea pysähtymättä ja oikeasti elämättä. Maanantaina odotetaa perjantaita, talvella odotetaan kesää ja moni asia tapahtuu ns. sitten kun.

    Omassa blogissa kirjoittelen mysö paljon tästä ja muusta. Kovin tuttuja ajatuksia nämä siis! :) Muun muassa tällaisia olen pohtinut: " Moni suomalainen elää "sitten kun"-elämää. Aina tuntuu olevan tekosyitä ,miksi juuri nyt ei ole oikea hetki. Milloin on hyvä hetki? Tämä hetki ja tämä tilaisuus on tässä, ota tai jätä. Ehkä afrikkalaiset heittäytyvät hetkiin meitä paremmin, koska heille huominen ei ole itsestäänselvyys."

    (www.city.fi/urbaaniviidakkoseikkailijatar)

    ReplyDelete
  38. Omien kokemusteni perusteella Suomessa elämä on aika lungia verrattuna moneen muuhun maahan. Työpäivät loppuvat jo neljältä, usein perjantaisin ruuhkaa on jo ennen kolmea.

    Täällä Kiinassa ei ole harvinaista, että työ- tai koulupäivä kestää vähintään 12 tuntia. Lisäksi mikäli kansallinen lomapäivä sattuu viikolle, vietetään seuraava viikonloppu koulussa tai töissä.

    Silti tuntuu että kiinalaisilla riittää aikaa vapaa-ajan rientoihin, usein illallistetaan porukalla, yksin syöminen on täällä harvinaista, jopa outoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piti vielä sanomani, että olenkin miettinyt onko kiire suomalaisille enemmän arvo kuin aikakysymys.

      Delete
  39. Tampereen keskustassa lukee kadussa: "Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät. " -F.E. Sillanpää

    ReplyDelete
  40. Ville tää niin herätti!! Itse myös Aussielämän kokeneena havahduin siihen, miten pikkuhiljaa Suomeen palattua on tullut ajauduttua tuohon samaan urauratyötyöraharaha-moodiin. Australiassa tuli ilman muuta käytyä ainakin pari kertaa viikossa ulkona syömässä, kahvilla kavereiden kanssa harva se päivä. Nyt taas ei rehellisesti pysty muistamaan, milloin olisi tullut tehtyä jotain normaalin koti-työ-treeni -akselin ulkopuolella, puhumattakaan keskellä viikkoa!

    Eli kiitos tästä! Koska tiedän jo, mitä elämä voi olla, ja olen sen jo kerran kokenut, on seuraava askel vaan importata se tänne Suomi-kulttuurin keskelle. :)

    ReplyDelete
  41. thanks for the remember of things over there im in finland now i was in brisbane for 40 years been here 2 years thinking to go back very soon my kids still live there its more easier life for me im pensioner i dont like the cold somutch see ya

    ReplyDelete
  42. Sellainen kysymys heräsi, että mikä mahtaa olla palkkataso Australiassa, entä hintataso?

    Suomessa verot ja korkeat hinnat, niin elintarvikkeissa kuin asumisessakin, tahtoo viedä säännöllisessä työssä elävän tulot melkolailla. Etenkin lapsiperheissä.
    Ulkonasyömiseen ei Suomen hintatasolla tavallisella ihmisellä ole varaa (kovin montaa kertaa vuodessa) ja ALV:a noustetaan vähän väliä.

    ReplyDelete
  43. On hyvä, että tästäkin asiasta saa keskustella. Varmaan osui sitten omaan nilkkaan, mutta hieman täytyy omaa elämäänsä selittää ja puolustautua. Entä jos todella pitää siitä työstä, mitä saa tehdä? Jos ei tee töitä palkan vuoksi, vaan siksi, että se tuntuu hyvinkin mielekkäältä? Jos on siinä parempi kuin slow food-kokkailussa tai kotinsa sisustamisessa tai rannalla lojumisessa? Ei työ ole kaikille mitään pakkopullaa.

    ReplyDelete
  44. I wish you could do the whole thing in English, I love it.
    It would open some eyes that are covered with blinders.

    WOW.

    Pirkko from Canada

    ReplyDelete
  45. Pirkko, because you and many others have requested, I have now translated the text in English.

    Enjoy!

    http://sinivalakosinsilimin.blogspot.com.au/2013/09/kiiress-duunis-tois-busy-working-work.html

    ReplyDelete
  46. Aivan mahtava kirjoitus Ville :) Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja näkökulmasi :) Nyt eikun äkkiä laittamaan käytäntöön jotta oppi konkretisoituu!

    ReplyDelete
  47. Aivan mahtava kirjoitus. Juuri tätä mekin Digivallankumouksessa toitotetaan... passiivista tuloa ja lifestyle-yrittäjyyttä (http://www.digivallankumous.fi/olisiko-sinusta-lifestyle-yrittajaksi/).

    ReplyDelete
  48. Hei Ville, loistava teksti! Itsekin kirjoittelin samaan asiaan liittyen muutettuani vuoden tauon jälkeen takaisin Gold Coastille :)

    http://daysofassi.wordpress.com/2013/09/17/i-dream-of-a-better-world-where-chickens-can-cross-the-road-without-having-their-motives-questioned/

    ReplyDelete
  49. G'day from Canada! Mahtavaa pohdiskelua! Itse ajattelen todella samalla tavalla. Lahdin ensimmaisen kerran Suomea pakoon -08, Australiaan. Puolen vuoden kuluttua palasin Suomeen, koska olin paattanyt niin. Kaikki kaverit ja perheen nahtyani mietin, etta mita ihmetta varten tulin takaisin?! No, elin vuoden verran tuota kiireista elamaa (toita, opiskelua, lisaa toita). Sitten oli vuorossa Uusi-Seelanti. RRakastuin tuohon maahan! Toita tein sen verran, etta sain elannon tienattua, mutta en ole koskaan ollut onnellisempi kuin tuona aikana. Jalleen olosuhteet pakottivat palaamaan Suomeen..painoni vuoden verran toita kuin hullu (kirjaimellisesti :). Nyt olen asunut Kanadassa melkein vuoden, enka aio enaa tehda sita virhetta, etta muuttaisin Suomeen takaisin. Maailmassa on liian paljon nahtavaa. Tsemppia sinne Australian lampoon! Toivottavasti ehdit (hahaa, mika suomalainen sana!) kaymaan lansirannikolla, se on ihan mieletonta seutua!!

    ReplyDelete
  50. http://www.youtube.com/watch?v=ERbvKrH-GC4

    Onhan tää meidän työmoraali aika perverssi. Ja sellaiseen (nautinnottomaan ja lopulta tehottomaan) suorittamiseen meidät opettava koulutusjärjestelmä. Ja se mitä kukaan ei sano ääneen on että kaikki se säästäminen pitää muita velassa ja pakottaa valtion velkaantumaan. Eikä sitä, miten päätön on tää omistusasumisen subventointisysteemi, joka kannustaa ihmisiä ottamaan niitä 95 %:n asuntolainoja ja jonka seurauksena on päädytty eturyhmäpolitiikkaan, jossa pyritään ylläpitämään asuntopulaa, vain jotta asuntojen markkina-arvo säilyis (lue: vuokrat pysyis niin korkeina kuin ihmiset on vain valmiita maksamaan).

    Jos jotakuta kiinnostaa verotusmalli, joka poistaa tarpeen luoda kokoajan lisää työtä (nykyään politiikan ykkökysymys), jotta saadaan kaikki pidettyä työllistettyinä (eli parantaa talouskasvuriippuvuuden) ja antaa jokaiselle realistisen mahdollisuuden tehdä sen verran töitä kuin oikeasti haluaa kuluttaa ja investoida (vaikka ottamalla sapattivapaita), niin saa laittaa mailia osoitteseen info(ät)therootbug.org, niin kuulet ekana, kun launchaa. Vielä ei valitettavasti ole julkista :)

    ReplyDelete
  51. Koko maailmani muuttui 15.4.2013 kun laskeuduin suomeen, olin tyttärieni luona Australiaas ja odotin joulua, mutta loukkasin 17.11.2011 itseni hyvin pahasti ja olin 2 kk tajuttomana ja siitä hiljaa aloin parantua 6 kk ensin rannikon sairaalassa ja sitten lähetettiin erämaan kaupunkin sairaalaa, missä olin asunut vuodesta 1969, ja sairauteni kesti että pääsin suomeen selvän lääkärin lausonnolla matkustaa tyttäreni avustuksella 15.4.2013, ilmoitin asiasta kelalle kun 1 sormeni alkoi kirjoittamaan,lokakuussa 2012, mutta suomen kela oli tietänyt ja luulotautisesti saanut jostain australian lääkärin lausunnon kun tyttärilleni kerrottiin että kuolen enkä ikinä kävele, ja siitä on nyt vasta tiedossa mitä kela teki jo joulukuussa 2011, poisti asunto avustukseni ja syysk alkoi pankkitililtäni mennö 1500 ulosotto, jota seurasu pienempiä korkoja ja ulosottoja kiinteistö veroista, ja kun en edes omista kiinteistöjä suomessa, ja kun tulin suomeen lyötiin kelalta paperi eteen että ano Australian eläke suomeen, aivan ilman ehtoja ja sanoin etten ano ennen kuin tiedän ehdot, ja he saivat ne centelinkilta aivan kuin minä sain suomen kelalta centelinkkiin suomen eläke 2010 ja se laskettiin sen mukaan, mutta ny suomessa poistettiin 171 E eläkkeeni että olen myös menossa sinivalkoisilla siivillä asumaan Australiaan, eli alamäkeä, kun suomessa 71 vuotias saa hakea muutosta, muutoksenhakulautakunnasta 8 kk. mitä kelan virkailijat kirjoittavat papereihinsa, minä en ole heidän tietoihinsa mitään laittanut, mutta suomen virkailijat ovat mielenhäiriössä olevia, oman työpaikkansa pelkääviä orjia, kuten minunkin asioitanut virkailija vuodesta 1998, kelan apulaisjohtaja joka sai Suomen valkoisen ruusun ansiomerkin 21.9.2013, selvästä rahojeni varkaudesta jotka olen $ 500000 AU dollarin kantanut suomen kansalle selvänä 100% verona saadeb 170 E eläkkeen ja 160 euron työeläkkeen ja nyt kun pääsin suomeen poistetaan suomen eläke ja kuvitellaan etten pääse takaisin Australiaan, koska olen Vehmaan Margareta kodissa Alderhein osaston joukossa selvänä vankina, ihmisen vapaudelle, mutta oli onni että loukkaannuin Queenslannissa missä 8 sairaala kuukautta ja Blue care pesu ja aamiaisen teko on aivan ilmaista joka vanhukselle, samoin eläke sama jokaiselle, eikä siinä ole veropumit verottamassa, siksi Ausseilla onkin ostovoimaa, kun eivät elätä lasikaappien takana olevia valtion pummi virkailijakoneistoa, joka varastaa vanhuksien ostovoiman ja kodin hoitajat auttavat tietämättään nopeuttavansa ikä ihmisen elämää

    ReplyDelete
  52. Eksyin kaverini kautta tähän kirjoitukseen ja täytyy myöntää että hyvän kirjoituksen olet saanut aikaan, kiitos tästä! =)

    ReplyDelete
  53. Löysin blogisi naamakirjasta. Alankin seuraamaan, vaikuttaa mielenkiintoiselta! Tuosta lyhyestä työajasta Australiassa olen vähän eri mieltä. Ainakin minun kihlattuni Perthissä tekee pitkää päivää ja usein viikonloputkin. Työn tehokkuuteen en ota kantaa ;) Mutta meininki on rennompaa kuin täällä Suomessa. Taitaa olla työajat kiinni siitä, että millä alalla on töissä. Terveiset sinne teidän kevääseen!

    ReplyDelete
  54. Jännä juttu, mun mielestä taas Suomessa on kuitenkin aika rento asenne duuniin! Kun ei tehdä keskimäärin "kuin" se 8 tuntia päivässä töitä ja kesälomatkin on tosi reilun mittaiset (molemmat siis minusta erittäin positiivisia asioita, en missään nimessä tahtoisi tahtia kiristää). Tämä johtuu ehkä siitä, että itse vertaan Suomea lähinnä Japaniin (missä asuin useampia vuosia), Etelä-Koreaan ja USA:han, missä työn asema ihmisen elämässä on jo ihan jossain toisissa sfääreissä... Esim. Jenkkeihin verrattuna meillä on musta asiat vielä kuitenkin tosi hyvin. Harvalle Suomessa kuitenkaan työ = koko elämä.

    ReplyDelete
  55. Ausseissa tehdään enemmän työtunteja kuin Suomessa. Suomessa on rennompaa töissä (samaa alaa verratessa). Ausseissa perushommissa on melkein mahdotonta saada full-time työsopimus perushommiin, siten se joustava elämänrytmi suodaan useimmille. Toki palkkataso etenkin ostovoima huomioiden työväellä on jotain aivan muuta kuin Suomessa, joten toisaalta 3-4pv työviikolla pärjää kyllä ihan hyvin :) Hieno maa kuitenkin, ikävä takaisin oli tänään aamullakin 9c hyytävässä sateessa Simonkadulla dösää töihin odotellessa..

    ReplyDelete
  56. Ausseissa tehdään enemmän työtunteja kuin Suomessa. Suomessa on rennompaa töissä (samaa alaa verratessa). Ausseissa perushommissa on melkein mahdotonta saada full-time työsopimus perushommiin, siten se joustava elämänrytmi suodaan useimmille. Toki palkkataso etenkin ostovoima huomioiden työväellä on jotain aivan muuta kuin Suomessa, joten toisaalta 3-4pv työviikolla pärjää kyllä ihan hyvin :) Hieno maa kuitenkin, ikävä takaisin oli tänään aamullakin 9c hyytävässä sateessa Simonkadulla dösää töihin odotellessa..

    ReplyDelete
  57. Monia hyviä pointteja kirjotuksessa. Ite oon sikäli onnellisessa asemassa, että vaikka nykyinen työni periaatteessa on "kahdeksasta neljään" -työtä, niin voin ja saan kuitenkin suht vapaasti valita missä ja millon työni teen. Pääasia, että se mitä on tehtävä tulee tehtyä ja lopputulos on hyvä. Tästäkin huolimatta toi "kiirekulttuuri" on varsin tuttua, sillä sitä näkee ympärillään todella paljon. Osa siitä on varmaan ihan tekemällä tehtyä "imagokiirettä", osa ihan todellista, mutta varsin iso osa varmaan myös käytännössä työntekijän itsensä aiheuttamaa. Moni tuntuu haalivan liikaa töitä ja tehtävää itselleen ilmeisesti sen pelossa, että jos nyt sanon ei, niin työt voi loppua kokonaan. Vaikka tässä jokanen omalla pienellä panoksellaan pitää tätä yhteiskuntaa pystyssä, niin sen verran itsekäs pitäisi kuitenkin olla, että työstä ei tule elämän pääasia. Oma hyvinvointi olisi hyvä muistaa laittaa ykkössijalle, teki töitä sitten millä puolella maapalloa tahansa :)

    ReplyDelete
  58. My Finnish friend just sent me this and laughed at how it perfectly describes my and her points-of-view on the subject: she is a diligent worker and takes her job very seriously while I (the Australian living in Finland) see it as just a way to make money that I can have fun with later. Spot on description! Though it's not really an Aussie vs. Finn thing - I know lots of Finns that work to live and lots of Aussies that live to work - it's a worldwide phenomenon. The main thing is, as long as you're enjoying yourself, elämä on juuri sellainen millaiseksi sen tekee. If you're not enjoying it, do something about it.

    ReplyDelete
  59. Loistava teksti! Laitan jakoon :) Terkkuja Ruotsista yhdeltä joka päätti perustaa oman bisneksen juuri näistä syistä - nej-tack kiireelle ja stressille, jonkun toisen määräämille aikatauluille, ja-tack perheen kanssa olemiselle, spontaanilomille ja elämästä nauttimiselle!

    ReplyDelete
  60. Hyvää pohdintaa!

    Suomi on erilainen. Kävin 5 vuoden downshiftauksella Portugalissa ja palasin silmät avoinna. En suostu enää työn vaatimaan muka-kiireeseen, vaan käytän aikani kuin eteläeurooppalainen. Työ saa olla tärkeää, mutta se ei saa sanella elämänlaadun ehtoja. Tässä nautittava työn ja muun elämän suhde, esimerkkinä portugalilainen työnteko:

    * Työpäivä alkaa joustavasti klo 8-10 välillä aamiaisella työkavereiden kanssa. Samalla keskustellaan, paitsi perheen kuulumisista ja päivän uutisista, myös työprojekteista ja niiden organisoinnista.

    * Kukin työskentelee omassa työpisteessään 3-4 tuntia omaan tahtiin ja kiireettömästi, voipa välillä piipahtaa kaverinkin työpisteellä. Samoin perheenjäsenet ja ystävät voivat käväistä tervehtimässä ohi kulkiessaan.

    * Lounas ja sesta, virallisesti 2 tuntia, sulkee työpaikan ovet (myös pienet kaupat, koulut ja palvelutoimistot). Lapsiperheiden vanhemmat (tai isovanhemmat) hakevat lapset koulusta syömään ja lepäämään, muut kokoontuvat lounasravintoloihin syömään ja keskustelemaan. Joissakin pöydissä aiheena työprojektit, joissakin yksityiset puheenaiheet, mutta arkisena ruokajuomana on aina viini tai olut. Kukaan ei ryntäile ympäriinsä kuin päätön kana, tunnelma on leppoisa. Puhelimitse ei hoideta juuri mitään asioita, korkeintaan sovitaan tapaaminen, jotta voidaan keskustella. Tärkeää on ihmisten välitön yhteys, kasvokkain.

    * Sestalta palataan työpaikalle ja jatketaan 3-4 tuntia omalla työpisteellä. Jos projekti ei valmistu suunniteltuun vaiheeseen, niin se jäädään tekemään loppuun asti laskematta minuutteja tai tunteja. Hommaa ei jätetä kesken. Työaika joustaa, ihminen.ei ole kone. Kellosta ei lueta kuin pikkuviisarin osoittama numero, jos sitäkään. Aika on hyvin suhteellinen käsite, ja se ei saa koskaan itseisarvoa ylitse ihmisen.

    * Työpäivä päättyy lähikuppilassa vietettyyn kahvi- tai oluthetkeen työkavereiden kanssa. Siellä voi vierähtää tunti jos toinenkin, koska ei ole kiire mihinkään. Ostoksilla voi käydä puoleen yöhön asti, ja kotona syötävä illallinen aloitellaan kymmenen maissa, usein ystävien ja kolmen sukupolven perheen kanssa. Mitään ei tehdä yksin.

    Sama määrä työntekoa varmasti kuin Suomessa, mutta täysin eri asenteella. Yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, kiireettömyys, ja toisista huolehtiminen luovat ilmapiirin, jossa työ ei ole mikään suoritus tai pakko. Työ sulautuu muuhun elämään kitkattomasti ja koko pitkän päivän mitalta. Perheestä huolehditaan työn lomassa ja sekään ei kaadu yksille harteille. Aina on iso tukijoukko ympärillä laittamassa ruokaa, siivoamassa, auttamassa, ja ennen kaikkea kuuntelemassa ihmistä ihmisenä.

    ReplyDelete
  61. Oli pakko tulla lukijaks, tuskin loppuu nää kirjotusideat heti!
    Minä vihaan kiirettä ja sitä, miten ihmiset on niin riippuvaisia kellosta. Vaihdoin lukion neljään vuotee vaan siks että mulla on aikaa harrastuksille ja höntsäilylle! :)

    http://goodmomentsonly.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  62. Ihan hauska kirjoitus. Varmaan pitääkin paikkansa Australian aurinkorannoilla, mutta arki se on arki myös sielläkin isoissa kaupungeissa. Ausseja jonkin verran tuntevana ja siellä aikaa viettäneenä voin sanoa etteivät Melbournen tai Sydneyn uraohjukset vietä yhtään sen enempää aikaa rannalla loikoillen tai kahvilassa istuskellen kuin suomalaisetkaan uraihmiset.

    On hieman vääristävää verrata Gold Coastia esim. Helsinkiin. Samalla tavalla voisi sanoa että elämän tyyli ja asenne on hyvin erilaista esim. Helsingin ja Pudasjärven välillä (tai Gold Coastin ja Melbournen vastaavasti). Ne jotka pitävät Australian taloutta ja yhteiskunnan rakenteita yllä eivät asu Gold Coastilla.

    Kaikki kunnia kuitenkin elämäniloisille ja ihanille Ausseille, joiden kanssa aina tuntee olonsa tervetulleeksi. Vieraanvaraisuudesta, ystävällisyydestä ja positiivisesta asenteesta meillä suomalaisilla on paljon opittavaa.

    ReplyDelete
  63. Tää sopii tähän kaikille teille elämän ohjeeksi niin hyvin et pakko postaa :)

    As Confucius said a long time ago, if you love what you do, you will not have to work a single day in your life.

    Eli Suomeksi hankkikaa työ, josta pidätte ja joka ei ole vaan joku paskaduuni jota on pakko tehdä.

    ReplyDelete
  64. Amen for that!! :) Kirjoitat hyvin ja osuvasti, kiitos! Oli ilo lukea.

    ReplyDelete
  65. Kiitos hyvästä postauksesta! Inhoan kiirettä ja sitä "pakkoa" tehdä töitä. Kuitenkin olen se kaveri joka tekee töitä kun hullu ja aina on kiire joka paikkaan, ja jonottamisesta puhumattakaan. Asun tällä hetkellä jenkeissä ja koulun työtaakka täällä on kyllä huomattavasti suurempi kun kotisuomessa, eli en ymmärrä miten mulla on voinut olla niin kiire aikaisemmin. It's time to chill out!

    ReplyDelete
  66. Sellainen pieni ero unohtui, että sääoloilla lienee hyvin paljon vaikutusta siihen että meno jossain Australian aurinkorannikolla on "hieman" rennompaa kuin suomen pakkasessa ja pimeydessä. Eipä taida enään muistaa kuinka keskitalven aamusta-iltaan pimeydessä ja sairaan kylmässä ei paljoa muuta tee mieli tehdä kun käydä töissä ja mennä kotiin, jotta sitä rahaa olisi joskus matkustaa johonkin lämpimään missä voi ottaa rennosti.

    Ja toisekseen mitä tulee yrittäjien paljouteen, niin suomessa yrittäminenkin on tehty mahdollisimman hankalaksi ja kalliiksi. Joten hieman täytyisi suhteuttaa kun aletaan "ihmettelemään" eroja...

    ReplyDelete
  67. Amen!
    Olin nelisen kuukautta keväällä ja kesällä yhdessä Euroopan bisneskeskuksista, Luxemburgissa, töissä. Ville de Luxemburgissa kävi porukkaa töissä mm. Ranskasta, Belgiasta ja Luxembourgin valtion alueelta, mikä todellakin ruuhkautti koko kaupungin ja sinne menevät moottoritiet joka aamu ja iltapäivä. Työpäivät oli 8 tunnin mittaisia, kylläkin usein pidemmällä (palkattomalla) ruokatauolla. Ihmiset saattoivat olla 8-10 tuntia siis päivästä työpaikalla, ja työ oli kyllä selkeästi tärkeä osa elämää.
    Kuitenkin, toimistotyöläisten lisäksi, kaikki muutkin lopettivat työt "ihmisten" aikoihin, eli kuuden - seitsemän aikaan. Vaatekaupat menivät kiinni klo 18, ja ruokakaupatkin n. klo 20. Lauantaisin vaatekaupat olivatkin sitten klo 19 asti auki, eli pidempään kuin arkena. Sunnuntaina kaikki paitsi jotkut ruokakaupat ja huoltoasemat olivat kiinni. Myös ravintolat olivat auki paljon rajallisemmin kuin Helsingissä.
    No, tämähän ihmetytti ja välillä vähän ärsyttikin Töölöstä muuttanutta, 24 h Alepan lähistöllä asuvaa, nuorta naista. Mutta kuitenkin itsekin kaupassa töitä tehneenä osasin ymmärtää, että on todella hienoa, että myös myyjillä voi Luxemburgissa olla oma elämä, töiden ulkopuolella. Eli kaupat kyllä tulivat toimeen ilman pitkiä aukioloja, ja kiireiset bisnesihmiset pääsivät siltikin ostoksille!
    Lisäksi ihmiset tekivät paljon enemmän asioita työajan ulkopuolella: näkivät ystäviä, tekivät yhdessä ruokaa, söivät perheen tai ystävien kanssa tms. Suomessa tuntuu, että ihmiset joko menevät suoraan kotiin puolisonsa tai perheen luokse, tai sitten menevät treenaamaan ja sen jälkeen kotiin. Puheenaiheet ovat työ, perhe, treenaaminen, sää, kiire jne. Kavereita nähdään vain silloin, kun on vähintään puolet päivästä vapaata aikaa, ja tapaamiset suunnitellaan mahdollisesti jo pari viikkoa etukäteen ja niiden kesto vaihtelee tunnista pariin tuntiin. Keskieuroopassa huomasin, että myös arki-iltaisin saatettiin vielä yhdeksän tai kymmenen maissa nähdä ystäviä. Myös yli 100 hengen yrityksen omistava ja yritystään itse pyörittävä "anoppini" saattoi töiden jälkeen vielä lähteä ystäviensä kanssa ulos. Ja huom, olin hänen firmassa itsekin töissä, eikä me puhuttu työasioista ollenkaan vapaa-ajalla. Hän ei kysellyt, mitä työpaikalla tapahtuu. Ainoastaan, miten minulla menee.
    Huomasin myös sen, että sunnuntait eivät juurikaan eronneet lauantaista. Ihmiset ottivat rennosti iltaan asti, saattoivat ottaa pari olutta ja hengata ystävien kanssa. Oli ihan kuin huomennakin vielä olisi vapaapäivä. Se taitaakin olla juuri ongelma Suomessa, vapaa-ajallakin ollaan melkeimpä töihin menossa, ja illallakaan ei osata ottaa rennosti. Ainoastaan perjantai-illalla ja lauantaina huokaistaan hetken helpotuksesta, ja sunnuntaina iltapäivällä aletaan jo suunnata ajatuksia kohti huomista työpäivää. Onneksi elän nyt Suomessa belgialaisen kanssa, ehkä se auttaa tuomaan vähän tätä samaa asennetta suomalaiseen, kiireiseen arkeen!
    Kiitos kirjoituksestasi!

    ReplyDelete
  68. Yksi asia Australiasta häiritsee minua tavattomasti, aina niiden 14 vuoden aikana, jotka asuin Australiassa ja vieläkin. Tyttäreni asuu nyt Melbournessa ja olen maailmalta paluuni jälkeen siis käynyt ausseissa. Olen asunut myös Aasiassa ja ehkä yli 20 vuotta ulkona Suomesta on antanut vähän perspektiiviä.

    Olen jo eläkeläinen, asun Suomessa pikkukaupungissa nyt. No, Gold Coast ja Sunshine Coast ovat jotain muuta, eri maa oikeastaan kuin muu Australia. Gold Coastin hässäkkään ja hiekasta nouseviin pilvenpiirtäjiin en kaipaa. Suurin osa yllä kommentoineista on nuoria, totta kai chillailu, surfailu, kahvittelu, ja sen sellainen on mukavaa ja rentoa. Ei ole perhettä vielä. Ihan oikein, itsekin menin Australiaan seikkaumielellä parikymppisenä. Tein kaikkea kivaa niinkuin wind surfingia. Perhe tuli
    myöhemmin Australiassa ollessani.

    Mikä se suuri asia sitten on? Australia on melkoisen rasistinen maa. Eurooppalaiset ovat haluttuja, aikoinaan siellä asuessani esimerkiksi aasialaistaustainen koulutettu puolisoni ei saanut työpaikkaa kansallisessa öljy-yhtiössä, koska sinne ei yksinkertaisesti otettu aasialaisstyntyperäisiä. 70-80 luvulla kreikkalaiset ja lebanonilaiset olivat alinta kastia, nyt 2010-luvulla on uusi alakasti. Kuka siellä Australiassa sitten asioita hoitaa? Tutkipas hetki politiikkoja, suurin osa brittien perillisiä eli siirtolaisia ei juuri julkisilla paikoilla näy. Ja tämä vastalittu herra Abbot, liberaali pääministeri, on sanont, että hän ostaisi kaikki pakolaisveneet maailmalla, etteivät venepakolaiset pääse rantautumaan Australiaan. MikÄ logiikka! Suomalaiset siirtolaiset sen sijaan ovat pärjänneet ja integroituneet erinomaisen peruskoulutuksensa ja kielitaitonsa vuoksi nopeasti.

    Unohtamatta sitä, että aikoinaan brittien tunkeutuessa Australiaan, tapettiin esimerkiksi Tasmanian alkuasukasheimot viimeiseen henkilöön asti. White Australia politiikka oli vallalla viime vuosikymmeniin asti virallisesti, mutta se alleviivaa vielä Australiaa. Mutta me suomalaiset emme kuulukaan siihen ei-haluttuun kastiin, valkoisen ihomme vuoksi olemme hyväksytyssä joukossa.

    Opettajapariskunta Australiasta kävi juuri viikko sitten luonani. Kuten mainittu, tekevät he usein kuukausien kiertomatkoja maailmalle. Sieltä kaukana olevasta länsimaailmaa ihannoivasta maasta ei juuri viikon reissulle kannata suunnatakaan. Kuukausien matkaan säästetään vuosia ja tehdään töitä. Opettajien mukaan koululaitos on todella stressaavaa. Niinpä ihmetys oli suuri kun saivat tutustua kouluun täällä Suomessa: ei numeroarvosteluja alle 10-vuotiaille, koulu alkaa vasta 7-vuotiaana, upeat kouluateriat, ilmainen terveydenhuolto, ilmaiset raitsevat ateriat muutamia mainitakseni olivat ihmetyksen aiheita. Ja siis se, miksi kansainvälisiss ttkimuksissa Suomen koululaitos on pärjännyt hyvin. Veivät muutamia ajatuksia sinne Australiaan näiltä osin. Ja chillailivat kanssamme savusaunan lämmössä ja Saimaan viileissä aalloissa. Osataan me täälläkin.

    Siis Ville, kirjoitat loistavasti ja nuoren on helppo samaistua ajatuksiisi. Kerrot kuitenkin vain pienen osan; siitä mitä ausseissa on kivaa nuoren ihmisen kannalta ilmastoltaan paratiisimaisessa paikassa. Ihan pitää sanoa, että en oikein tykkää Melbournen kylmyydestä, pitää lukea käsineet kädessä jos ei ole tarpeeksi varakas harvinaiseen lämmityssysteemiin. Eikä pieni siirrettävä lämmitin lämmitä kuin selän jos se on sillä puolen. Siis villasukat jalkaan ja tuplavillatakit päälle Melbournen talviaikaan.

    ReplyDelete
  69. Suomalaisten ja austraalialaisten kansanluonnekin on perusteeltaan hyvin erilainen. Se johtuu ainakin osittain tästä ilmastostamme, vaikka tuskin kokonaan. Jostain syystä suomalaisten ikivanha perusajatus on ollut se, että haluaa olla ja elää mahdollisimman yksin ja kaukana muista. Vasta ihan viime aikoina siihen on alkanut tulla muutosta.

    Ikivanha tarinahan kertoo muinaissuomalaisesta, joka rakensi itselleen ja perheelleen talon virran rantaan ikiomaan rauhaan. Jokunen vuosi meni hyvin. Mutta sitten eräänä päivänä virta toi tullessaan puunlastun. Muinaissuomalainen suuttui, 'joku on reviirilläni' , otti kirveen, hyppäsi veneeseensä ja souti vastavirtaan päivän verran. Sieltä löytyi mies, joka rakensi taloa. Ja sehän sitten piti tappaa, jotta ei tule liian lähelle.

    Meitä on vähän ja meillä on pimeää ja kylmää suurimman osan vuotta. Niistä kumpikaan asia ei rohkaise viettämään aikaa muualla kuin oman kodin lämmössä, kun työpäivä on tehty.

    Mikä myös pakottaa pitkiin työpäiviin, on se nykynuoriin iskenyt vimma hankkia heti naimisiin mentyä suuri kallis oma talo. Useimmilla ei ole rahaa sen hankkimiseen, vaan otetaan suunnatomia lainoja. Jotta niistä sitten selvittäisiin, on pakko tehdä töitä niska limassa. Omassa nuoruudessani mentiin naimisiin ja muutettiin vuokralle pieneen yksiöön tai jonkun omakotitalon yläkertaan ja alettiin säästää omaan asuntoon. Ensimmäinen oma asunto oli pieni kaksio kerrostalossa, johon ei suurta lainaa tarvittu. Vähitellen perheen kasvaessa muutettiin suurempaan asuntoon ja vähitellen sitten vaikka siihen omaan taloonkin. Missään vaiheessa ei tarvinnut ottaa kohtuuttomia lainoja, kun sai rahaa siitä jo olemassaolevasta asunnosta sen myydessään ja elämiseenkin jäi rahaa.

    ReplyDelete
  70. Itse elin aikaisemmin työlle, sille jota kaikki täällä niin arvostavat ja jota ilman sinut luetellaan toisen luokan kansalaiseksi. Huonostihan siinä kävi, aussimeininki olisi varmasti sopinut omalle persoonalle paljon paremmin, mutta Suomessa se tarkoittaa sitä, että olet laiska. Onneksi oma sairastuminen työn takia opetti sen, että elämässä on muutakin kuin työ. Ilman sairastumistani painaisin vieläkin töitä 7 päivää vkossa ja olisin kännykän tavoitettavissa 24/7.

    Ei itseasiassa tarvitse ihmetellä, miksi Suomessa on työuupumusta ja masennusta, kun Katainen jaksaa hokea joka vaiheessa suomalainen työ sitä, suomalainen työ tätä, kaikki lähtee työstä...

    ReplyDelete
  71. Keskittyminen jonkun tavoitteen lopputuotteeseen, sen sijaan että keskitytään siihen johtavaan prosessiin on ihmismielelle tavanomainen taipumus. Kulttuurierot ja ilmastotekijät varmasti vaikuttavat tuon ominaisuuden painottamis eroihin. Suosittelen lukemaan kognitiivisen psykologian tutkijoiden papereita aiheista process focus over outcome focus. Kirjoitin urheilu aiheisessa blogissani aiheesta, eli ilmenemismuotoja eri ympäristöissä ja aktiviteeteissa on monia: http://www.smartfight.se/2013/07/04/and-back-to-the-process-17456598

    ReplyDelete
  72. Niin samaa mielta kiireesta ja tekemisen tarpeesta! Itselleni tyo on tarkea,pitaa kiinni myos sosiaalisissa ympyroissa -nain kahden lapsen aitina en kuitenkaan tee toita 8h paivassa. Elama on valilla rahallisesti tosi tiukkaa, mutta onko se raha sittenkaan se juttu? Kun elaa "yksinkertaisesta" elamaa, asioiden tarkeysjarjestys muuttaa kummasti muotoaan. Ollakseen onnellinen ei tarvitsekaan mitaan ihmeita. Onnellisuus on itsessa sisalla ja taidossa nahda ymparoiva maailma. Onnellisuuden voi myos loytaa Suomesta, luulen vain että oravanpyorasta pakeneminen on vaikeampaa ympariston vuoksi. Itse olen asunut vuodesta 2001 poissa suomesta. Kerran palasin asumaan suomeen vuodeksi ja sita jotenkin lahtee yhteiskunnan imuun mukaan: tyo on status, joka kertoo arvosi yhteiskunnassa. Muistan eraankin kommentin yokerhossa, jossa tuntematon tyyppi tuli istumaan samaan poytaan(huihaithuppelissa) ja ensitoikseen kysaisi mita teen tyokseni-vastasin olevani aikuisten "lelukaupassa" toissa -tyyppi siihen tokaisi ripeasti" En kylla arvosta yhtaan". Pitaako meidan elaa saadaksemme sen naapurin/tyokaverin/tuttavan arvostusta? Brasiliassa(missa asun viimeiset 6vuotta) ei koskaan puhuta toista,tavataan uusia ihmisia mutta ei kysyta "mita teet tyoksesi". Puhutaan perheesta,lapsista,surffista,yhteisista tutuista... Ja kaikesta muusta mukavasta! Hyvaa jatkoa Ville!

    ReplyDelete
  73. Aivan huippua tekstiä tämä!
    Oon ite tätä ajatellut todella paljon viimeisen vuoden aikana kun vietin sitä niin sanottua suomalaista "välivuotta". Välivuosi sanana kuulosti itselleni silloin vielä jotenkin inhottavalle." Voi ei en päässytkään opiskelemaan englantia mitäs nyt teen!" No en ainakaan antanu aivoilleni aikaa rauhoitella itseäni. Mahdollisuutena oli vapautus hetkeksi tästä pakonomaisesta eteenpäin pyrkimisestä ja uran saavuttamisesta ja kaikesta stressaavasta; sen sijaan hakeuduin töihin. No stressiähän siinä sitten kasvatettiin se 8 kk ja kyllähän siinä sitä maallista mammonaakin taskunpohjalle kertyi mutta mitä sillä oikein tekee jos ei ehdi muuta kuin työskennellä.

    Lopetin työni ja huomasin olevani hyvin iloinen siitä, että sain kävellä kotiin rauhassa vesisateessa. Olo oli niin rento, hymyilin ihmisille. Siihen hymyyn ei oikein vastattu muilla kuin hölmistyneillä ilmeillä mutta ei sen väliä sillä mulla oli hyvä olla. Kotona olikin sit eri juttu, kun kämppis ei ollutkaan rutiininomaisesti kotona eikä tarvinnut miettiä seuraavaa työpäivää. Tuli mietittyä että tyhmä oon kun kotona möllin, kun uloskin voi mennä. No sitten rimpautin mammalleni kuulumiset ja hetken mielijohteen seurauksena oltiinki jo sienestämässä ja sehän oli ihan huippua! Laatuaikaa hyvässä seurassa rennolla meiningillä. Silloin tuli mieleen sellainen fakta, että oon uhrannu oikeestaan koko välivuoden sille,että saan rahotettua mun vapaa-aikaa ja pidettyä kivaa. No sen teinki vaikkakin ilman sitä vapaa-aikaa ja kivaa. Ihan oikeasti prioriteetit aivan hukassa ollut silloin.

    Nyt on toinen ääni kellossa vaikkakin hoitsuks rupesin opiskelee. Elämänlaatu on parantunut, koska oon oppinut olemaan stressaamatta ajan ja tekemisen suhteen. Karsin niitä ylimääräsiä "pakollisia" tehtäviä ja lisään niitä joutilaita maailmasta nauttimisen hetkiä. Oon tuhat kertaa onnellisempi, kun se mun viimevuotinen stressi-minäni. Nautin oikeasti juurikin siitä, että en koe olevani kiireinen vaan juurikin niin vapaa kuin itse haluan. Siis ihan mahtavaa. Ja meiksihän ajatteli, että vau mitäs jos lähtis ulkomaille vaihtoon ens vuonna vähän just avartamaan kokemuksia ja mikäs mua estää, ei niin mikään! Rahaa tulee ja menee mut ne nauttimisen arvoset tilanteet on niitä, jotka ajaa nykyisin eteenpäin. AH!

    Kiitos tästä huipusta kirjotuksesta se jotenki buustas mun päivää ja sai ajattelemaan vielä lisää! (:

    ReplyDelete
  74. On hienoa lukea muiden tekstejä, joissa on itse huomattu samat asiat. Yhteiskunta imee sisäänsä ja alkaa pompottelemaan Suomimuotin sisällä. Näyttää siltä, että oli ulkomaa mikä tahansa (Saksa, Brasilia, Ruotsi, Australia ym) niin elämä muuttuu kertaheitolla. Irtaantuminen Suomesta saa siis miettimään ja avaa mahdollisuudet aivan kaikelle. Kukaan ei enää tuomitse mitä teet.

    Tuo välivuosi on mielenkiintoinen! Muistan itse haukkuneeni sitä aikanaan, koska silloin mielestäni menetettiin vuosi hukkaan. Toisaalta, kyllähän se vuosi hukkaan menee jos istuu kulmapubissa vuoden ja ryyppää kaikki raksalla tienatut rahat.
    Eiköhän jokaisella ihmisellä tule pisto sydämeen, heti kun tuntuu siltä että on mennyt aika hukkaan. Siksi olenkin päättänyt, että muutan pois Australiasta heti, jos en tunne itseäni täällä onnelliseksi ja tiedän onnen olevan muualla.

    ReplyDelete
  75. En sanoisi lainkaan että sinivalkoisin silmin vaan, mustavalkoisin silmin! Kaveri joka elelee "downshiftingissä" ja hehkuttaa sitä, ja ei tule ikinä ajatelleeksi sitä että mitä jos kaikki eläisivät kuin hän? Ei olisi veronmaksajia ja ei olisi ilmaista terveydenhuoltoa ja koulutusta. Palattaisiin siis ajassa aika prkleesti taakse päin. Eikö? Kirjoitit blogissas: "Täällä jaksan myös jonottaa pankissa, enkä muista juosseeni rullaportaissakaan." Mitäköhän sinä ajattelisit siitä jos lekuri sanoisi leikkaus pöydällä: Ei tässä mitään stressiä oo, lähettäiskö vaikka shurffaamaan tai shoppailemaan? Oon itse aika kokenu travellaaja, mutta pitää muistaa ja arvostaa niitä asioita mitkä ovat meille itsestään selvyyksiä. Asioilla on aina huonotkin puolet ja pitää arvostaa myös muita ihmisiä jotka tekevät rankasti töitä.. Valitettavasti Suomi tai Austrialiakaan ei tule aasialle ja muille kehittyville maille pärjäämään tulevaisuudessa downshiftauksella tai rennolla meiningillä, vaan entistä kovemmalla työn teolla ja osaamisella! Jos me kaikki ajattelisimme ja eläisimme kuin sinä, niin meillä ei olisi enään 10 vuoden päästä hyvinvointi yhteiskuntaa Suomessa tai Australiassa. Itse olin kanssa töissä aasiassa aikaisemmin suositussa rantaloma kaupungissa ja nautin ajasta, vaikkakin tein +40 tuntista työviikkoa.

    ReplyDelete
  76. Aamen Juhani Tuomisto! Puit sanoiksi ajatukseni.. Kovin on mukava ajatus tuo downsiftinki, mutta valitettavasti jonkun on pidettävä nää hyvinvointivaltiotki kasassa. Ja on vaan niitä töitä, jotka on hoidettava. Ja Suomessa ja ausseissa on aika erilsiset olosuhteet. Täällä esim talvi tuo sellaisia kuluja, ettei siinä downsiftit auta, kun kadut on pidettävä puhtaina ja talot lämpiminä.. Että on täällä pari muuttujaa, jotka on suomalaisen hyvinvointivaltion verotuksella hoidettava. Ja ihan kiitollisia ollaan, että asiat hoituu ( mitä monesti ei tule edes mietittyä) vaikkakin kaikesta valitetaan. Vaikka täältä on lähdetty ja suomi tuntuu sika pimeältä paikalta sieltä auringosta käsin, ei nyt kaikkea kannata mustavalkoisena paskana nähdä. Ei meillä ole aurinkoa tai rentoa elämänasennetta, mutta onko meillä Suomessa tosiaan kaikki päin peetä?? Hä? Aika monesta saadaan olla kiitollisia ja ylpeitä suomalaisuudesta. Ja ennen kaikkea: täytyykö kaikkien olla samanlaisia super rentoja kuin esim ne tekstisi kadehditut aussit. En sitä kiellä etteikö meidän tarvis jostain ottaa malliakin, ja eikö itelläkin joskus tekis tylsän/ stressaavan työpäivän jälkeen mieli paeta kohti jotain muuta ympäristöä kuin pimeää räntäsadetta. Se vain ei ole kaikille mahdollista, jos vähääkään ajattelee itseään pidemmäs.

    ReplyDelete
  77. Hyva teksti ja viela parempi viestiketju!

    Olen tosiaan samaa mielta siita kommentista etta Gold Coast on aika oma maailmansa ja sita on vaikea verrata esim. Helsinkiin. Itse asun talla hetkella Brisbanessa ja yliopistokiireet ne on taallakin ja kamppiksilla urakiireet ja tyo on iso osa elamaa. Mutta sen olen kylla huomannut etta kiireesta ei valiteta niin paljon kuin Suomessa ja jengi ei kulje kaupungilla naama yhta norsunvitulla kun stadissa on tapana vaan kiireessakin moikataan tuttuja ja tuntemattomia hymyssa suin.

    Kotiinpaluu odottaa minua joulukuussa ja jaan kaipaamaan Australiaa mutta ilolla palaan Suomeen vaikkakin muuttuneena ihmisena. :)

    ReplyDelete
  78. Te kaikki entistä kovemman työtahdin kannattajat ja downshiftauksen vastustajat. Oletteko koskaan miettineet, mihin meillä on niin kova kiire? Miksi pitää jaksaa painaa ja suorittaa? Ettei inflaatio syö omaisuuden arvoa? Etteivät kiinalaiset vie työpaikkoja?

    Entä mistä inflaatio johtuu? Siitä, että rahan arvo alenee - sama raha ei riitä siihen, mihin se ennen riitti. Se puolestaan johtuu osittain talouskasvusta, koska tavaraa ja rahaa syntyy enemmän maailmaan. Itseään ruokkiva noidankehä (osittain se johtuu myös globaalista viallisesta finanssirjestelmästä, josta on kirjoittanut paljon mm. Talousdemokratia, http://www.talousdemokratia.fi/?q=mita_raha_on)

    Suomen ei puolestaan kannata kilpailla Kiinan kanssa halpatuotannosta, vaan jostain aivan omasta osaamisesta, jota ei voi "varastaa" Kiinaan: vaikka koulutusviennistä ja energiainnovaatioista.

    Ontto "pitää jaksaa, muuten jäädään jälkeen eikä oo rahaa maksaa veroja" herättää aina myös kysymyksen, että jos töitä tehtäisiin vähemmän, myös verorahoitettuja palveluja tarvittaisiin vähemmän. Olisivatko ihmiset vähemmän sairaana, jos eivät olisi koko ajan stressaantuneita? Olisko vähemmän alkoholismia, masennusta, huumeongelmia? Tarvittaisiinko niin paljon päivähoitopaikkoja? Koko yhteiskuntaan vaikuttavat asiat ovat aina monipolvisia, eivät mustavalkoisia, kuten te periaatteesta downshiftausta vastustavat uskotte.

    ReplyDelete
  79. Hyvää päivää, joulu on tulossa pian ja se tulee olemaan hauskaa, oletko taloudellisesti masentunut tai tarvitset lainaa tai minkäänlaista taloudellista vaivaa?
    jos kyllä sitten todella täytyy saada todellista taloudellista apua, jos tarvitset rahaa aloittaa oman yrityksen tai tarvitset kiireellistä lainan minkäänlaista juuri yhteyttä tähän hyvämaineinen lainanantajan ja sijoittaja hänen email perezaguero14@gmail.com
    olen ollut niin huono ja voinut edes maksan vuokraa, mutta juuri eilen sain apua häneltä, saat minkäänlaista taloudellista apua häneltä, ota häntä nyt perezaguero14@gmail.com

    terveiset

    ReplyDelete