Wednesday, 23 July 2014

Epätervehtivä kansa ei ole kenellekään eduksi

Lensin kesäkuun alussa Suomeen. Matka Australiasta Singaporeen hoitui Scoot Airlinesin lennolla. Palvelu oli halpalentoyhtiöksi oikein hyvää - stuertit juttelivat niitä näitä ja hymy irtosi jokaiselta. Lensin Singaporesta Helsinkiin Finnarilla. Stuerttien keski-ikä nousi 40 v hujakoille ja hymy hyytyi. "koffii or tii? Koffii or tii?"

Suomessa kävin seuraavaksi kaupassa ostamassa kauan himoitsemiani Fazereita. Keskustelu kassatädin kanssa olikin nipistetty minimiin: "Moi!" "Moi.." "Haluutsä kuittii?"

Suomalaisten puhetyyliin kuuluu pitkät hiljaisuudet ja tauot, suoraansanominen ja jämäkkyys. Suomalaisten tv-uutiset ovat äärettömän jäykkiä, asiallisia ja virheettömiä. Ne ovat kuin yhtä kuin Arvi Lind. Hymyt ovat harvassa. Ne on väännetty veren maku suussa. Ainakin suomalaisten mielestä. Varmuuden vuoksi kerrotaan, että "seuraavaksi loppukevennys" - jotta vitsi ei tulisi yllätyksenä.

Muutama päivä sitten Hesari julkaisi mielipidekirjoituksen, joka levisi netissä kovaa vauhtia: Timo Niukkanen ihmetteli miksei suomalaiset tervehdi: hänen naapuruston amerikkalaisperhe kertoi: “Emme voi muistaa lämmöllä maata (Suomi), missä ihmiset eivät tervehdi toisiaan.”

Teksti näytti jakavan kansan kahtia. Moni tykkäsi, mutta luontaisesti suomalaiset ottivat kritiikin itseensä ja alkoivat puolustaa hölmöä tapaa olla tervehtimättä. Olin yllättynyt, että jopa maailmaa nähnyt Riku Rantala alkoi puolustaa suomalaisten tervehtimiskammoa: “Perhe on toki oikeassa, käytös on erittäin töykeää. He eivät kuitenkaan selvästi ole perehtyneet matkakohteensa kulttuuriin, koska valitettavasti tuntemattomien tervehtiminen ei ole täällä tapana” 

Rikun lisäksi helsinkiläinen Tuija Ramberg puolusti kulttuuriamme näin: 

“Miksi leimaamme omat tapamme huonoiksi?” 
“Täytyykö meidän miellyttää niin kovasti muita? Se, että tervehdimme hiihtoladulla ja ulkomailla kertoo, ettei tuppisuisuus ole vain osaamattomuutta.” 

“Jos Yhdysvalloissa tervehditään joka käänteessä niin olkoon niin. Me Suomessa olemme kuitenkin kovin kerkeästi myötämässä omat tapamme tylyiksi ja huonoiksi. Jospa tyylimme on vain erilainen”

Tämä keskustelu kertoo hyvin suomalaisesta kulttuurista: emme osaa hyväksyä muutoksia, vaikka ne olisivat hyväksi. Vedotaan vaikka sitten siihen kulttuuriin.
Sama ilmiö tapahtuu, kun kritisoidaan maahanmuuttajia tai mitä tahansa muuta, jotka kyseenalaistavat toimintatapamme.

“Menkää sitten takas sinne mistä tulittekin jos ei Suomi sellaisenaan kelpaa!”





Kun Australiassa käyn kaupassa, minua palvelee usein täysin tuntematon ihminen ja käyn hänen kanssaan aina tämän tyylisen keskustelun:

Myyjä: Hello, how are you?
Ville: Not too bad, and yourself?
Myyjä: Pretty good, just started my shift. What are you up to today?
Ville: I m having a day off so probably heading for a surf and then dinner with friends.
Myyjä: Oh nice, where do you surf?
Ville: I just go to Rainbow Bay and if its crowded then somewhere else.
Myyjä: Oh I love Rainbow Bay! Its divine hey?
Ville: Yeah, and so good waves!

Samaan aikaan myyjä on jo piipannut kaikki tuotteet ja pakannut ne kasseihin. Sitten onkin hyvästelyn aika.

Myyjä: Well, enjoy the surf!
Ville: Thanks, have a good day!
Myyjä: Will do, see you!

Suomessa moni kokisi moisen keskustelun tunkeilevaksi. “Mitä se nyt sulle kuuluu mitä mä tänään teen. Huolehdippa omista jutuistasi”

Surullista, eikö?

Kun näinkin yksinkertaiseen prosessiin kuin ruokaostokset, lisätään tervehtiminen ja keskustelu, on lähtiessä kummallakin hyvä mieli. 

Myöskin Australiassa asunut Timo Niukkanen huomautti myös mielipidekirjoituksessaan paikallisesta ajattelutavasta: “Jos vastaantulija pälyilee sivuilleen tai tuijottaa tervehtimättä, häntä pidetään outona, jopa vaarallisena.”

Keskustelu kassatädin kanssa murtaa näkymättömän muurin, joka on tuntemattomien ihmisten välillä. Muurin, joka luo ensinnäkin harhaluuloja. Moni suomalainen noteeraakin monesti tuntemattomat ihmiset oikein mukaviksi kun heidän kanssan keskustelee. Puhumattomuus ja salamyhkäisyys sen sijaan kasaa ennakkoluuloja.

Esko Röykän mielipide myös sivuaa tätä: “Tervehtiminen luo turvallisuutta. Jos vastapuoli ei tervehdi, hän voi olla vaarallinen. On turvallisempaa olla keskusteluyhteydessä. "

"Kun Saksassa menee lääkärin odotushuoneeseen, jo ovelta on hyvä huikata “Guten Tag”. Sen jälkeen ei enää tarvitse tuijottaa tyhjiä seiniä toisten ohi. 
Myös hissiin mennessä usein tervehditään. Välttämättä ei tarvitse puhua muuta, mutta kanava on avattu.”

Muutama viikko sitten Australialainen turisti sai turpaansa ratikkapysäkillä suomalaiselta mieheltä. "Kukaan ei sanonut kellekään sanaakaan. Pelkkä katsekontakti riitti, että mies päätti lyödä"



Palaamme siis lopulta kysymykseen, tarvitseeko suomalaisen tervehtiä? Ensinnäkin kysymys on jo sinänsä aivan pöhkö. Toiseksi ihmettelen, että mikä on se uhkakuva joka syntyy siitä, että tervehtisimme? 

Vaikka se onkin osa kulttuuriamme, niin sen ei tarvitse sitä olla. 
Nyt kun kissa on pöydällä, meillä on mahdollisuus näyttää että kyllä se pohjolan takapajulakin osaa muuttua. Voimme näyttää, että olemme ihan mukavia ihmisiä.


Tässä on hölmöä vedota kulttuuriin ja puolustaa tapaa, joka on aivan jälkeen jäänyttä. Argumentti on yhtä vahva kuin perussuomalaisten vasta-argumentti homoavioliittoja vastaan - täysin pöhköjen hommaa.

Kuten Timo tekstissään mainitsi: "Jokainen on tervehdyksen arvoinen"


10 comments:

  1. Hevosen kanssa Nuuksion metsissä liikkuessani tervehdin aina kaikkia vastaantulijoita. Jotkut liikkuvat karkuun, osa jää ihailemaan hevosta. Eläimet toimivat yleensäkin Suomessa aika hyvänä ice-brakerina.

    Se ei silti poista sitä hassua seikkaa, että ihmiset, jotka tapaavat vaiko joka aamu lenkillä koiriensa kanssa, tietävät vain koiriensa nimet, eivät toistensa. Sama juttu käy herkästi leikkipuistoissa. On Emman äitiä ja Liisan iskä.

    Tyttäreni ihmettelee välillä suureen ääneen, että jotkut eivät tervehtineet tai sanoneet nimiään, vaikka hän teki niin. Neljävuotias sanoo sen vielä häpeilemättä ääneen jopa niin, että ne kuulevat, joita moite koskee.... Yritämme opettaa, ettei se olisi kovin hyvää käytöstä, vaikka tytär oikeassa onkin: Tervehtiä pitää, ja lämpimikseen juttelu ei ole keltään pois.

    ReplyDelete
  2. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että naapureita kuuluu moikata ja kyllä suomalainen perinne siihen myös kannustaa; moikataanhan maalla vieläkin kaikkia vastaantulijoita! Jos hyvät tavat ovat unohtuneet, voimme omalta osaltamme ottaa ne taas käyttöön. Toisaalta, kun muutimme Helsingissä nykyiseen taloomme, naapurit kävivät toivottamassa tervetulleiksi. Eli tapahtuu sitä täälläkin.

    Kinkkisempää on, tarvitseeko kaikkien osata small talkia. Enpä tiedä, mutta musta on hauska järisyttää ihmisiä esim bussipysäkillä rupeamalla juttusille. Aina joku muukin siihen lähtee mukaan ja odottaminen on mukavampaa. Toisilla rajat avartuu ("ai voiko tuntemattomille jutella?") ja toiset ajattelee, että "mikäköhän tuossa on vialla?". Vikaa on mutta elämä on mukavaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehee. Olet kuin minä! Minä avaan sanaisenarkkuni bussipysäkillä, kassajonossa, kassalle maksaessani ostoksia, milloin kenellekin kun tilanne tuntuu sopivalta! Muutamaan kertaan on jäänyt ne, kun en ole saanut vastakaikua, mutta pääasiassa ihmiset lähtevät jutteluun mukaan...siis ihan kaupungissa!
      Ja kyllä itse olen oppinut tervehtimään aina naapurit, bussikuskin, kassan ym. ja katsomaan vielä päinkin ja tuossa kun olen nyt jonkun kerran myyntityötä tehnyt niin kylläpä ne nyky vanhemmatkin niitä tapojaan lapsilleen opettavat ("Mitäs nyt sanotaan kun sait tuon karkkipussin?" "Mitä sanotaan kun toinen tervehtii?" ) Ja niin ne pienet ihmisennappulatkin sitä oppivat, joten en nyt ihan ole samaa mieltä, että tuo tapa olisi täysin unohtunut suomalaisilta. Onneksi!

      Delete
  3. Juurikin äsken ruokakaupassa ajattelin tuota Hesarin artikkelia - siinä kassan kanssa kun tuli vaihdettua päivän kuulumiset, viikonlopun suunnitelmat ja vaikka mitä muuta.

    En ymmärrä minäkään tuota töykeyden hyväksyntää sillä perusteella että se "kuuluu kulttuuriin" - ehkä kaikkia typeriä tapoja ei ole siellä pakko pitää? Ystävällinen tervehdys, vaikka itsellä ei olisikaan menossa maailman paras päivä, ei ole keneltäkään pois mutta tuo molemmille paremman mielen.

    ReplyDelete
  4. Ei Suomalainen ehi kaupankassalla jutteleen, Sen tarttee kytätä et kaikki ostokset menee läpi oikeella hinnalla!

    ReplyDelete
  5. Juuri eilen kun lensin kotiin Suomi-lomalta Skotlantiin kävi niinkin "kummasti", että juttelin ekalla lennolla suomalaisen ja toisella lennolla skotlantilaisen vierustoverin kanssa. Ensimmäinen keskustelu alkoi siitä, että kuulin ohimennen vierustoverilla olevan sama jatkolento Amsterdamista Edinburghiin - muuten ei olisi tullut mieleenkään avata suutaani. Jotenkin meiltä kahdelta ulkosuomalaiselta juttelu kuitenkin onnistui hyvinkin luontevasti. Toisella lennolla juttelin koko matkan viereisen skottimiehen kanssa, mikä ei ollut hänellekään tyypillistä, "I should talk to people on flights more often and stop being a grumpy old man!" hän sanoi lopuksi. Lennotkin tuntuivat menevän näin paljon nopeammin.

    Muiden mainitsemien tervehtimättömyystapausten lisäksi olen todennut Suomessa sellaisenkin oudon jutun, että tuttujakaan ei välttämättä tervehditä, koska siinä on mukamas jotain noloa, eli mieluummin katsotaan tiukasti eri suuntaan ettei vaan tarvitse tervehtiä. Koskee etenkin puolituttuja, mutta itse olen huomannut tämän esim. entisissä luokkakavereissakin. Itsekin olen tähän syyllistynyt, mutta on se vaan kumma tapa, eikä tulisi Skotlannissa mieleenkään.

    ReplyDelete
  6. Hei Ville,

    Olen kanssasi eri mieltä. Kyllä minun Suomessani tervehditään, silloinkin kuin heinäkuussa palasin Suomeen toisesta kotimaastani Ghanasta. Sellaista small talk -kulttuuria en osaa Suomeen edes kaivata.

    Vastineesta tuli niin pitkä, että sijoitin sen tänne: http://www.lottaghanassa.blogspot.fi/2014/08/epatervehtiva-epakeskusteleva-ja.html

    Kaikkea hyvää,
    Maame Esi

    ReplyDelete
  7. Amen, joka sana täyttä totta Ville.

    En ymmärrä kommentteja (kuten yllä), että 'en edes halua small talk-kulttuuria Suomeen'. Miksi? Miten se on keltään pois, että juttelee kaupan kassan kanssa 2-5 lausetta ollakseen ystävällinen? Miten ystävällisyys ylipäätään on keneltäkään pois? Ei small talk tarkoita, että kaikkien vastaantulijoiden kanssa jutellaan, tai kaikille avaudutaan. Se tarkoittaa, että osoittaa ihmisyyttä ja hyväntahtoisuutta toista kohtaan silloin, kun luonnollinen kontakti sattuu kohdalle - esim juuri siinä kassalla.

    Kulttuuri on ehkä laiskoin tekosyy minkään teon tai tavan jatkamiselle. Jos ihmiset aiemmin tekivät jotain typerästi, miksi minun pitäisi tehdä samalla tavalla? Tervehtimättömyys ei ole kenenkään etu, koska tuntemattomista ei välitetä eikä heitä auteta, jos edes heidän olemassaoloaan ei noteerata.

    Ja kyllä, asun itsekin Australiassa ja olen tottunut täkäläiseen reiluun avuliaisuuteen ja ystävällisyyteen. En todellakaan vaihtaisi täkäläistä ilmapiiriä kyräilevään epäluuloon, jota tervehtimättömyys ja katsekontaktin välttely pahimmillaan tuottaa.

    ReplyDelete
  8. Tämä kieltäminen on suomalaisille ikuinen ongelma. Me emme osaa ottaa vastaan kritiikkiä koulujärjestelmästä, terveydenhuollosta, small talkista ja monesta muusta asiasta. Missään muualla asia ei voi olla paremmin, ainakaan suomalaisille. Pidetään Suomi Suomena, eikä anneta muiden kommenttien häiritä.

    Argumentointi on kuin savukranaattien heittämistä. "No ei ruotsissakaan kukaan sano moi" (Katso tänne!! PUM - väistetään aihe kertaheitolla)

    Monet kommentoivat myös, että kyllä Suomessa tervehditään. Se on yhtä pätevä argumentti kun että Suomessa ei ole rasismia. Kyseessä on ns. NIMBY (not in my back yard) ajattelu: Koska itse tervehtii (mielestään juuri sen verran kun pitää) eikä sylje somppujen päälle metrossa, niin se on sitten se automaattinen totuus.

    Ulkomailla oleskelu avartaa ja avaa silmiä. Ehkä en olekaan ennen asunut täydellisessä paikassa......ja ehkä en asu vieläkään. Joskus on hyvä mennä kauas, että näkee lähelle. Mikään maa ei ole täydellinen ja siksi niiden kuuluisi oppia toisiltaan!

    ReplyDelete
  9. Aika isolla pensselillä vetelee linjoja kun maalaa stereotypiaa. Riippuu pleissistä.

    Kyllä vaan, Aussit rupattelee huomattavasti enemmän (kuten olen huomannut täällä 1.5 vuoden asumisen jälkeen) kuin suomessa keskimäärin, mut on chitchatillakin rajansa.. Ite tykkään jutella jos jonkinlaista tuntemattomille, mut välillä joko minä tai vastapuoli kokee olevansa enemmänkin ahdisteltu kuin "warm and fuzzy".

    Tuo sanottuna, olen asustanut Helsingin keskustassa, sen laitamilla ja pienessä saaristokaupungissa Suomessa yhteensä yli vuosikymmenen, ja täytyy sanoa et läpän heittoaste vaihtelee eri paikoissa kuin yö ja päivä. Peukkusääntö: jotkut ihmiset vaan tykkää rupatella ja jotkut ei.

    Mulla on sellainen fiilis että Suomalaiset ketkä lähtee ulkomaille ja kokee jonkinlaisen kulttuurillisen AHAA:n (minä mukaanlukien) ei tunne Suomea tarpeeks hyvin. Turkulaiset, saaristolaiset, hämäläiset, savolaiset, itäsuomalaiset ja lappalaiset on kaikki hyvin erilaista kööriä.

    Täytyy mennä tästä myymään itämaisia mattoja bussinaapurille.. palataan :)

    ReplyDelete