Wednesday, 30 April 2014

Suomalainen vanhuus tulee yksin - kirjaimmellisesti


Joskus kun näen omia isovanhempiani - ja muitakin vanhuksia Suomessa, tulen hieman surulliseksi. Näen joukon ihmisiä, jotka ovat hyvin yksinäisiä ja syrjäytyneitä.
Ihmisiä jotka asuvat kotona, lukevat ET-lehteä  ja osuuskaupan asiakaslehteä ja ratkovat ristisanoja - jos näkevät, yksin. Kun tämä sukupolvi kuolee niin samalla kuolee myös Stockmann. Ennusmerkit kun ovat jo näkyvissä.

Tuore tutkimus osoittaa, että yksinäisyys voi olla yhtä haitallista terveydelle kuin tupakointi. Puhumattakaan sen muista haitoista: lähes joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias suomalainen tekee itsemurhan.

Omat isovanhempani ovat asuneet kotona elämänehtooseensa asti, nyt toinen mummoista on hoitokodissa ja toinen kotona rollaattorin kanssa. Hoitajia käy suihkuttamassa ja lääkitsemässä kovalla minuuttiaikataululla. Hoitajan lähtö kotoa on aina suru, koska oli joku jolle jutella. 

Puhumme nykyään Sote-uudistuksista ja vanhusten hoidon kehittämisestä Suomessa. Tovi sitten kohuttiin myös siitä, kuinka vanhukset eivät pääse vessaan kuin muutaman kerran viikossa. Mietimme eduskunnassa, miten ihmeessä käyttäisimme rahamme, jotta vanhuksilla olisi parempi olla. 

Voisikohan olla, että ratkomme ongelmaa aivan väärästä päästä? Rahan antaminen hoitoon on yksi ratkaisu - mutta mitä jos itse ongelma on jo syntynyt jo kauan aiemmin?
Raha ei ehkäise Suomen vanhusten yksinäisyyttä ja syrjäytyneisyyttä - se vain lievittää sen oireita. Aivan kuin mikä tahansa peruslääke.


Suomalaiset vanhukset ovat yksin, koska he vanhenevat yksin.


Olin viime viikolla kokeilemassa ensimmäistä kertaa barefoot bowlingia. Kyseessä on laji, jossa täysin valkoisiin pukeutuneet miehet ja naiset "keilaavat" palloja nurmikentällä samaan tyyliin kuin suomalaiset pelaavat kesäisin petankkia. Se oli hauskaa! 

Pelatessamme viereisellä autotiellä ohi menevät autot tööttäilivät - se kuulemma tarkoitti "I wish I was there with you guys". Autoille huiskuteltiin takaisin.

Yllättävää oli se, että kentän pelaajarepertuaari koostui 5-vuotiaasta 90-vuotiaaseen. Bowling kentän klubirakennuksella ja baarissa oli myös paljon vanhuksia, jotka olivat tulleet vain syömään tai oluelle (vaimojenkin kanssa). Oluella oli myös miehiä, joilta peli oli varmasti sujunut aiemmin, mutta nyt vanhuus oli saanut yliotteen fysiikasta. 

Ystäväni isä(60v) kertoi tulevansa pelaamaan vähintään viikonloppuisin, ja joskus jopa vain syömään. Näin oli hän oli tehnyt jo 40 vuoden ajan ja aikoi jatkaa sitä kuolemaansa asti. Hävisinkin hänelle aivan kuusnolla.




Barefoot bowlingia Condongin pikkukylässä


Pelien välissä voi virkistäytyä klubilla vaikkapa oluen merkeissä

Olen huomannut samanlaisenilmiön myös Surf life saving clubeilla ja RSL clubeilla. Joka paikassa on aina ihmisiä ja ikäjakauma on vauvasta vaariin.
Kuulun itsekin Currumbin Surf Life Saving clubiin ja syömällä surffiklubilla tuen Currumbinin hengenpelastajia.

Surflife saving club on ehkä mahtavin konsepti - se on voittoa tuottamaton organisaatio joka kerää rahaa sekä perinteisin tavoin, että jokaisen surffiklubin (ravintola) avulla. 
Raha käytetään hengenpelastajien palkkoihin ja lasten uimakouluihin ja erilaisten surffilajien opettamiseen. Perinne on jatkunut jo yli sata vuotta.

Currumbin Surf Life Saving Club mereltä päin

Klubin ravintolassa voi nautiskella tuoreista kalaruuista ja katsella samalla surffaajia

Surf Life Saving Clubin viikonloppuisin toimivia vapaaehtoisia hengenpelastajia


Tämä on se mitä Suomen vanhuksilta puuttuu. Meiltä puuttuu paikka, jossa kokoonnuttaisiin koko elämän läpi. Meiltä puuttuu paikka jossa iällä ei ole merkitystä ja johon voi tulla monta kertaa viikossa vaikkapa syömään (ei pelkästään juomaan). Meiltä puuttuu paikkoja, jossa vanheneva ihminen kokee olevansa osallinen yhteisössä, kokee saavansa vaikuttaa ja saa onnistumisen tunteita, vaikkapa pelin kautta.. Tärkeimpänä on tukeva verkosto ihmisiä, esimerkiksi klubin henkilökunta, seura ja muut jäsenet.

Meiltä puuttuu paikkoja ja harrastuksia, jotka pitävät ihmiset hyvässä kunnossa, virkeinä ja sosiaalisina elämänsä loppuun saakka. Näen hyviä esimerkkejä tästä joka aamu kun käyn Currumbinissa surffaamassa - saan tosissani taistella aalloista 90-vuotiaiden kanssa. Vanhat patut meinaan suhaavat ohi karmeella vauhdilla.


Mikä siis estää meitä suomalaisia pääsemästä samaan? Esteitähän olemme aivan pirun hyviä keksimään..sää, rahanpuute, ajanpuute, huonot sosiaalituet, tyhmät urheilulajit jne. 

"Hyvä se on huudella sieltä lämpimästä Australiasta!"



Meitä estää ehkä enemminkin oma kulttuurimme. Se, että vietämme koko elämämme rakentaen työuraa, jolloin aika tällaisille klubeille ja sosiaalisille kontakteille jää vähemmälle. Kun suoritetaan koko ajan niin tällaiset "humpuukirutiinit" tuntuvatkin aivan hölmöiltä - "niistä kun ei ole mitään hyötyä!"

Kun eläkeläisyys alkaa niin matkustelemme vielä kun voimme, lopulta kotoudumme puolisoiden kanssa siihen asti kunnes toinen kuolee. Siitä alkaa yksinäisyyden helvetti.
Katsomme ympärillemme ja näämme vain osuuskaupan asiakaslehden ja puhelimen, johon omat lapset ehkä soittavat jos ehtivät.  Jäljelle jäävät vaihtoehdot ovat tällöin oma koti tai hoitokoti. Kotona olemme yksin ja hoitokoti tuntuu vain downgradingilta elämässä - "sinnehän mennään kuolemaan".


Tässäpä siis eduskunnalle miljardin euron tulevaisuuden säästöehdotus: Auttakaa alulle jokin samanlainen konsepti kun nämä aussilan klubit. Meillähän on lajeja vaikka kuinka. Tehdään jotain, joka mukailee jo omaa kulttuuriamme, ylläpitää fyysistä kuntoa ja henkistä hyvinvointia, jotakin josta voimme saada uuden perinteen, jossa kaikki haluavat olla mukana - vauvasta vaariin.





10 comments:

  1. Aivan mahtava kirjoitus ja samaa oon huomannut ollessani ulkomailla. Ehkä senkin vuoksi että itse ei edes pääse katsomaan isovanhempia vaikka haluisikin...

    ReplyDelete
  2. Kaikenlaista toimintaa kyllä järjestetään mutta kun se toiminta on vain ja ainoastaan vanhuksille. Ei ole kovin paljon juurikin tuollaista missä koko ikäskaala hyväksyttäisiin ja olisi otettu huomioon. Kävin aikoinaan hoitamassa erästä vanhusta ja hänelle tarjottiin kerhotoimintaa, mutta hän ei halunnut osallistua koska se oli vanhuksille. Australian malli kuulostaa paremmalta, kaikki voivat osallistua ja se on vielä kivaakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on täysin totta! Lisäksi täällä Suomessa pakkososiaalistetaan vain jonkin yksittäisen kriteerin perusteella. Oli se sitten ikä tai diagnoosi. Entä, jos ei halua olla oman ikäistensä tai oman vammaryhmänsä kanssa sen kummemmin tekemisissä? Laulussakin lauletaan: "Helvetin ja taivaan tunnen maallisen. On taivaallista yksin helvetti kanssa toisien".

      Delete
  3. Mielestäni kyseessä on sekä ilmasto-, että kulttuurikysymys. Ei talvikylmällä juuri tee mieli mennä ulos (vanhukset palelee enemmän) ja on vielä niin pimeääkin. Sitten kulttuurellisesti, uskon suomalaisen perhemallin vaikuttavan paljon asiaan. Suomessahan lähdetään yleensä ilman muuta kotoa kun on lopetettu koulut, joten puuttuu se jokapäiväinen sukupolvien läheisyys.
    Itse asun tällä hetkellä Etelä-Espanjassa, jossa perheet viettävät paljon aikaa yhdessä ja siinä mukana hyörivat myös ukit ja mummit.
    Asuessani Argentiinassa havaitsin kuvailemasi Klubimeningin, siellä oli kanssa nuoret ja vanhat yhdessä ja heillä oli tosiaankin hauskaa. Ehkä kansojen välittömyyteen vaikuttaa myös heidän alkuperänsa: Argentiinassa on paljon kansaa, joiden juuret ovat latinomaista ja myös Keskieuroopasta. Eikös Australiassakin ole aikamoista rotusekoitusta?
    Oikein kiinnostava aihe, toivottavasti saa parannusta Suomeen.

    ReplyDelete
  4. Mä oon taas eri mieltä. Viihyn yksin oikeen hyvin. Kun nuoret ja reippaat ehdottelee lähtöä sinne ja tänne, kerron heille et ensteeks tarttee miettii et onks lähtemin niitten kipujen väärti mitä moisesta reissusta seuraa. Yks tikkakisa tai petankki/mölkky tarkottaa useemman päivän kovia kipuja. Mummoni sano aikoinaa, et miks täällä juoksee väkeä ku viipurin torilla. Oli tuolloin jo dementoitunut.

    Teidän hyväkuntosten on niin helppo sanoa että miks et tee sitä tai tätä. Just siks kun toipumiseen menee liian kauan. Kesällä on helpompaa mutta talvisin kivut on helvetin kovat.

    ReplyDelete
  5. Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, miksi muutosta ei voi aloittaa itsestä? Onko helpompi kirjoittaa asioista jotka ovat vialla, jurnuttaa "mikseikukaanteemitän" kuin toisaalta voisi olla se, joka soittaa naapurin mummon/papan ovikelloa ja pyytä kahville tai kirjastoon.Miksi aina tarvitaan ulkopuolista järjestäjää ja häppeninkiä.
    Miksi sinä et ole juttelemassa mummosi kanssa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Timo, tästähän on nimenomaan kysymys. Vahinkohan on jo sattunut aikaa sitten jos ulkoileminen aiheuttaa kipuja. Täällä kuuluu kulttuuriin osallistua urheiluun koko elämän läpi, oli se sitten klubeilla, perheen kesken tai yksin.
      Tuskin ne 90v papat surffailee tuolla joka ikinen päivä kipujensa kanssa?
      Kipuja ei ole koska lihakset ja luusto on pidetty kunnossa päivittäisellä liikunnalla.

      Pau: Kyllä, muutos lähtee itsestä. Tämän blogin tarkoitus on herättää keskustelua siitä, että ehkä asioita voisikin tehdä toisella tavalla. Jos saan sillä jonkun muuttamaan käyttäytymistään niin se on iso plussa!

      Muutokset lähtevät itsen lisäksi myös ympäristöstä. Muutenhan palvoisimme Berlusconia jonka neuvo köyhille oli: "Koittakaa vaan tienata enemmän"
      On tärkeää huomioida ympäristön ja kulttuurin vaikutukset sekä vanhukseen, että heidän lapsiinsa. Vanhuksilla vahinko on jo tapahtunut kauan sitten ja siksi heidän vanhuutensa on kovin yksinäistä. Vanhusten yksinäisyys ei johdu lapsista tai lapsenlapsista, vaikkakin he voivat sitä paikata. Uskon, että kyllä moni suomalainen tuntee jo nyt huonoa omaatuntoa siitä miten paljon viettää aikaa vanhempiensa kanssa.

      Käynkin mummoilemassa aina kun käyn Suomessa =)

      Delete
  6. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Erittäin hyvä ja puhutteleva kirjoitus!

      Delete
  7. Tervetuloa Chester Brain Loan Service -palveluun ... (Brianloancompany@yahoo.com)

    Oletko liikemies tai nainen? Oletko missä tahansa talousongelmassa tai tarvitsetko varoja oman yrityksen perustamiseen? Tarvitsetko lainan käynnistämään mukavan pienikokoisen ja keskisuuren yrityksen? Onko sinulla matala luottopiste ja sinulla on vaikeuksia saada pääomalainaa paikallisilta pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta? Lainamme ovat hyvin vakuutettuja maksimaalisen turvallisuuden takaamiseksi. Ensisijainen tavoitteemme on auttaa sinua saamaan palvelusi, jonka ansaitset , Ohjelmamme on nopein tapa saada mitä tarvitset hetkessä. Pienennä maksuja, jotta helpotat kuukausittaisten kulujen rasitusta. Vähentää joustavuutta, jota voit käyttää mihinkään tarkoitukseen - lomat, koulutus, ainutlaatuiset ostot

    Tarjoamme laajan valikoiman rahoituspalveluita, jotka sisältävät liiketoiminnan suunnittelu, kauppa- ja kehitysrahoitus, kiinteistöt ja kiinnitykset, velkojen konsolidointi lainat, yritysluotot, yksityiset lainat, kotimaiset jälleenrahoituslainat, joissa on alhainen korko @ 2% per henkilö, yritys ja yritysjärjestöt. Hanki parasi perheellesi ja omasta unelmakodusta myös yleisen lainaohjelman avulla.

    Kiinnostuneita hakijoita pyydetään ottamaan yhteyttä sähköpostitse: {Brianloancompany@yahoo.com} TAI Whatsapp ja teksti (803) 373-2162

    Kiitos yhteistyöstä
    Chester Brain ..

    ReplyDelete