Suomalaisen tarve omistaa - itse.

Saapuessani kolme vuotta sitten Australiaan halusin luonnollisesti aloittaa surffaamisen. Vuotta ennen Aussilaan lähtöä olin Suomessa tutustunut aussityttöön, joka asui n. 50 km päässä uudesta aussikodistani. Kolme päivää saapumiseni jälkeen hän haki minut kotoa ja lähdettiin katsomaan luonnonpuistoja. Luonnonpuistossa istuessani kerroin kuinka haluan aloittaa surffaamisen.

Hän varasi minulle surffkurssin ja pääsin vihdoin laudan päälle. Olin koukussa.

"Nyt pitää hankkia oma lauta" -mietin itsekseni. Aussityttö kuitenkin toppuutteli, että turha sitä ostaa omaa, kun poikaystävällä on niitä kaksi. Poikaystävä voisi itse asiassa viedä sinut surffaamaan nyt viikonloppuna, aja Kingscliffin rannalle aamulla kello kuudeksi. Seuraavana lauantaina pääsimme kämppikseni Jannen kanssa surffaamaan Gussin (se poikaystävä) kanssa hänen toisella laudallaan. Vuorottelimme Jannen kanssa ja kumpikin sai vuorollaan turpaansa aalloilta. Gus antoi myös minun surffata hänen laudallaan.

Kuukausien lainaamisen jälkeen ostimme oman yhteisen laudan, mutta jatkoimme lainalaudan käyttöä.
Yritimme tarjota lainaamisesta rahaa, mutta Gus ilmoitti: "Dont be stupid mate, just use it".

Myöhemmin sain ystäväni Sammyn isoveljeltä toisen laudan. "Its good that someone takes the old girl out!"
Toinen laudoista meni myöhemmin poikki ja halusin korjauttaa sen. Kuului: "Dont worry about it!"

Katsoessani Facebookin timelinea ja suomalaisia ystäviäni, huomaan kuinka suomalaisella on luontainen tarve omistaa asioita - itse.

Jo kaksikymppisenä on oltava oma kämppä, oma auto, omat urheiluvehkeet ja oma sitä ja tätä. Ekaan kämppään muuttaessa ei lainata kotoa muuta kuin astiat ja sen jälkeen televisiot, sohvat yms. ostetaan omaksi. Omaa autoa ei hevillä lainata kaverille, tai jos lainataan niin lainataan siksi, että se on vanha romu. Isä voi lainata autoa tyttärelleen.

Suomalaisiin kotibileisiin tuodaan aina omat juomat. Sipsiä ja karkkia voidaan jakaa, mutta siitäkin on sovittava etukäteen. Koska jos minä vain tuon ja muut syövät, niin se on minulta pois.

Kun ostan Suomessa kaljan kaverille baarissa, niin kaverilla on välttämätön halu ostaa tismalleen sama kalja (eli samanhintainen) takaisin heti kun oluet on juotu. Vain suomalainen laskee centtejä.

Suomessa oma asunto ja asuntolaina tuntuvat olevan elämässä suurin saavutettava piste sitten yliopistotutkinnon ja vakituisen työpaikan (jonka kyseenalaistin jo edellisessä postauksessa). Syöksytään painkkilainan paineen alle, jotta on sitten vihdoin 50-vuotiaana oma asunto. Erään tutkimuksen mukaan suomalaisten 25-34 vuotiaiden velat ovat jopa 195% tuloista.

Muualla Euroopassa on toisin: Lähes joka toinen saksalainen asuu vuokra-asunnossa ja jopa neljä viidestä berliiniläisestä asuu vuokralla. Perässä tulevat Itävalta ja Hollanti.

Onkohan niin, että on hyvä omistaa kaikki itse, koska sitten ei tarvitse olla muiden kanssa tekemisissä?

"Osta oma"

"Kotini on linnani"

"Lainassa ei tavara parane"

-Suomalaisia sananparsia

Tuntuu siltä, kuin niukkuuden aika ja sota-ajan säätely on vielä niin lähellä, että vain oma ja sen piilossa pitäminen kannattaa. Ja tämä maa on aina maksanut velkansa - eikä kukaan suomalainen halua jäädä toiselle velkaa. Jos lainaa tai antaa tavaraa "kasvolliselle" kaverille, se hämää. On helpompi pudottaa jopa käyttämättömiä trendivaatteita Uffen kierrätyslaatikkoon.

Täällä aussilassa minut on kutsuttu kylään synttäreille, jossa on paikalla nuoren miehen koko perhe ja kaverit, grillattu herkkuja ja juotu juomia, jopa lainattu uimahousut. Aluksi teki todella pahaa tottua siihen, että tarjotaan hyvää hyvyyttään, eikä vaadita tai odoteta mitään takaisin.

Tovi sitten Suomen Kuvalehti kirjoitti artikkelin omistamisesta "Luovu ja lainaa: Jakamistaloudessa omistaminen ei ole tärkeintä". 

"Sharetribe on suomalainen start up -yritys, joka edustaa talousilmiötä nimeltä jakamistalous. Se on tavaroiden ja palvelusten vaihtamista, lainaamista, vuokraamista, lahjoittamista ja myymistä, joka tapahtuu yhtä useammin internetin välityksellä. Jakamistaloudeen osallistuu, kun myy vaikkapa vanhan riippumattonsa Huuto.net -verkkohuutokaupassa, tai lainaa pyöräänsä kaverilleen, joka on etsinyt sellaista facebookissa. Sharetribe rakentaa yhteisöille alustoja, jotka helpottavat jakamista. Vielä yrityksen lauttasaaren yhteisössä on hiljaista, mutta tilanne voi muuttua."

Kirjoituksen mukaan Suomessa on siis syntymässä jakamistalous. Loistavaa! Mutta tämä jakamistalous on silti vielä kaukana sydämmellisestä huomaavaisuudesta. Siitä, että naapurit lainaisivat tavaroita toisilleen luonnollisesti, päivittäin, ilman suurta nettijärjestelmää. Sharetribet ja huutonetit perustuvat suurimmaksi osaksi vuokraamiseen, jolloin vaaditaan rahaa vastineeksi, koska asunnot, luistimet, pyörät jne. "kuluvat".

"Tarjotaan vuokralle: lumivyörysetti. "Vuokraajana en ota vastuuta mistää, jos pahin tapahtuu" kirjoittaa Mikko Koski Lauttasaaren Sharetribe-yhteisöön jättämässään ilmoituksessa. "Mikko Koski, mitä muita tavaroita kuin lumivyörysettiä olisit valmis lainaamaan?" "Lainaan jo esimerkiksi porakonettani. Akustista kitaraani voisin myös lainata, mutta en teflon-pannuani ja pc:täni. Pannu voi mennä pilalle, ja pc on liian henkilökohtainen."

Ensin puhutaan vuokraamisesta ja sitten lainaamisesta. Vuokraamisesta on luultavimmin kyse. Herää myös kysymys, että mikä on se uhkakuva jos teflon-pannu menee pilalle?

En ole ollut itse yhtään parempi. Yksikään parhaista kavereistani ei ajanut autoani ja tyttöystäväkin sai vain kokeilla kerran. Australiaan lähtiessäni yritin myydä aivan kaiken ja saada rahaa. Myin jopa vanhoja t-paitoja, sen sijaan, että olisin antanut ne pois.

Täällä lainaaminen on tullut luonnollisemmaksi tavaksi elämää. Naapurini lainaavat autoani muutaman kerran viikossa, koska iltajumppaan menisi 1.5 h bussilla. Autolla matkaan kuluu 10 minuuttia.

Viikonloppuisin lainaan Gussilta snorklausvälineitä.

Omasta elämästä tulee onnellisempaa, kun näkee miten onnellisiksi lähimmäiset voi saada pienellä lainaamisella. Yhteisten tavaroiden ja siten myös kokemuksien jakaminen luo yhteistä onnea.

Eräs aussiystäväni on matkatoimistossa töissä. Toimistoon asteli pariskunta, joka lopulta varasi 2 kuukauden Euroopan lomamatkan. Varauksen tehtyään pariskunta kysyi: Onko nuorella herralla pitkä työmatka? Kaverini kertoi asuvan 40km päässä. Haluaisitko asua meidän talossa tuon loman ajan, kun olisi lyhyempi matka töihin? 

Kaverini pääsi siis asumaan kahdeksi kuukaudeksi hienoon omakotitaloon joen rannalle.

Saksalainen filosofi Erich Fromm (1900-1980) kirjoitti kirjan: To have or to be.

Kirjassaan Fromm jakaa ihmisen elämäntavat kahteen kategoriaan: omistamiseen ja olemiseen. Hänen teoriansa mukaan omistaminen ajaa ihmisen kohti materialismia ja johtaa kateuteen. Sen sijaan oleminen perustuu rakkauteen, jakamisen iloon ja tuottavaan aktiivisuuteen.

The point of being is more important as everyone is mortal, and this having of possessions will become useless after their death, because the possessions, which are transferred to the life after death, will be what the person actually was inside.

-Erich Fromm

Amen

Kiiress duunis töis (Busy working @ work)

There is one word in the finnish language, that surely exists in other languages too, but is not as much used. It is Arki (everyday - monday to friday). Arki means the time between monday and friday. There is a weekend between the Arkis. Arki is usually thought as a boring piece of obligatory time. In Finland, during the Arki, people are often at hurry and at work. You work on your career every single day..so that you become something at some point.

I found an excellent article in Helsingin Sanomat newspaper. I wanted to copy it straight here but instead I will quote parts that I found especially finnish.

"The quality time of our generation, is work time - says Matti Kamppinen from University of Turku. Therefore it is common to boast how all your time is spent at work. This type of a person is prototype of a well off person in todays generation. The ideal person, is the one that has multiple projects and is still busy on dedicated free time. Being busy is better than not being busy at all."

When you meet someone in Australia you say: Hows it going? Usually you hear back: 1.  Pretty good, yourself? 2. Not too bad, yourself? 3. Very good, how are you?
If you really want to know how they are you ask: "what you been up to?"

At this point a finn would start talking about work, or kids. They seem to be the back bone of finnish life. If you don't talk about them, you talk about something else that keeps you busy and takes too much time in your life.You definitely do not tell that you don't really have much on the plate and you just enjoy life. A finn does not stop, but keeps on going. Your work is your life.

It is unbelievably hard to get australians to talk about their work. I have asked why this is so? Usually I hear: "Who cares, its just work!"

There is also a saying in Australia: "We work to live"

In Finland you can turn it around: "We live to work"

If in Finland the sign of a successful man is busyness and multiple projects in hand, in here it is free time and activities. If someone has a "cruzy job", where he just delegates work to others while maximising his own free time - he is well off! This person also goes on trips on weekends, goes camping with the family and spends a month long holidays in europe.

A person who hangs on the phone for most of the time is not appreciated and is very easily dropped out of the social circles.

"According to Kamppinen we enjoy being busy, because it gives life a heart beat: an ideal finnish person has a full calendar and his phone wont stop ringing. We all know people that always have time to stop and tell how busy they are. These prigs are playing that they are busy."

I have noticed in Australia and especially on the Gold Coast, how different the work life is compared to Finland. There is less 9-5 people and much, much more entrepreneurship. This means that there is more people that don't have work every day and people have a choice of shifting their workload. During the day time you can see many people having a coffee/beer, hanging on the beach and surfing the waves. All of them have a job. But it is not the priority number 1. They can shift the workload. And still, the world doesn’t  collapse.

When I first arrived I was wondering why on earth all the stores close at 5. In Finland no one would ever have time to go in them. In Australia there is always people in stores no matter what the time. On top of that you have late night shopping on thursdays and weekend shopping time.

"You should not waste your time, but what do you call waste?

My finnish friends often ask how I m doing here. I often tell them what I have been up to and usually that is watersport related. "How can you live without doing anything" they ask. I do go to work, but a maximum 20 h a week. "Don't you realise how much more you could make if you worked full time?!" Time is wasted I guess?

I enjoy my current situation. In Finland I used to be motivated by money, work and the things I could buy, because the pressure around me told so. The society also gave an image that if I save money and work hard I will achieve some magical point in life where you are perfect. However, no one ever talked about the journey to this point.

"A hurry is real, when someone’s house is on fire. Any other "hurry" is made up inside a mans head. Impatient people are never “consciously present” even if they physically are present. Their mind is already going somewhere else. Calm people are present, there and then."

I used to be in a hurry all the time and I loved it. The people around me admired how I could manage so many things at the same time. These comments felt good. 
Now I m not in a hurry anymore. I have time for things that you are supposed to do in Finland when you retire and have time.

I have my own basil, dill, chili and tomato growing on my balcony. I only use water. The plants will grow on their own pace.

"At least farmers understand that grass does not grow faster if you shout at it. The urban society does not understand how nature can slow their life down. How everything doesn't happen according to their schedule."

I also surf, which is very time consuming. Sometimes I have to wait for a wave for hours. And it still doesn't come. I often go home empty handed. It doesn't matter, as there is always more waves tomorrow.

In Finland I always speeded - because so did everyone else.In here I stick to the speed limit - because so does everyone else.I also have the patience to wait in line and I have not ran in an escalator.

Iltasanomat newspaper asked a 100 finnish celebrities how they are going to spend their summer:"In a hurry, from a gig to another" said singer Paula Koivuniemi"I don't have any free time, my calendar is fully booked." Said Teuvo Hakkarainen from the parliament house."I work 7 days a week" said writer Jörn Donner"I have work. I haven't had a holiday since the winter war" said Jethro Rostedt (real-estate agent)Only a few said that they are on holidays, but they also had projects: renovating (Matti Rönkä and Sami Hintsanen), Cleaning (Veltto Virtanen), Wood chopping (Juha Mieto) and laundry (Krista Lähteenmäki).

The hammock was definitely not invented in Finland. A finn calls his summer cottage a concentration camp - which it is. On top of that working people boast how much fun it is to work in summer when there are less people at work and things can be done quicker.

Amen.

Kiirees duunis töis

Suomen kielessä on yksi sana, joka on varmasti olemassa muissakin kielissä, mutta ei varsinaisesti käytössä. Se on arki.  Arki tarkoittaa maanantain ja perjantain välistä aikaa. Arkien välissä on pyhä. Arki mielletään tylsäksi ja pakonomaiseksi ajaksi. 

Suomessa on arkisin usein kiire ja silloin ollaan töissä. Tehdään uraa joka päivä, jotta ollaan sitten joskus jotakin. 

Löysin hesarista loistavan artikkelin tästä aiheesta. Teki mieli kopioida juttu suoraan tähän. Sen sijaan lainaan pätkiä, jotka tunnistin itse varsin suomalaisiksi.

"Meidän kulttuurimme keskeinen laatuaika on työaikaa", arvioi Matti Kamppinen. Niinpä on tavanomaista hehkuttaa, että kaikki aika menee työasioiden kanssa. "Tällainen ihminen alkaa meidän kulttuurissamme olla onnellisen ihmisen ja kunnon kansalaisen prototyyppi. Aikamme ihmisihanne on monen projektin ihminen, jolla ei ole vapaa-ajan ongelmia ja jonka ajan täyttävät mieluusti työkiireet. Vapaa-ajan kiireet ovat nekin parempia kuin ei kiirettä ollenkaan."

Australiassa kysytään aina tavattaessa: Hows it going? Vastauksena saa yleensä: 1. Pretty good, yourself? 2. Not too bad, yourself? 3. Very good, how are you?

Kun halutaan tietää että mitä ihmiselle oikeasti kuuluu niin kysytään: What you been up to?

Tässä vaiheessa suomalainen alkaisi kertoa töistä tai lapsista. Ne tuntuvat olevan suomalaisen elämän selkäranka. Jos ei puhuta niistä, niin puhutaan jostakin projektista tai asiasta joka vie aikaa. 

Ei tulisi kuuloonkaan, että kerrottaisiin kuinka ei oikeastaan ole mitään prokkista menossa ja että nautittaisiin elämästä. Suomalainen ei pysähdy vaan ruoskii eteenpäin. Työ on elämä.

Australialaiset ovat sen sijaan käsittämättömän vaikea saada puhumaan töistä. Olen kysynyt monta kertaa, että mistä tämä johtuu. Vastaus on yleensä sama: Who cares? Its just work! 

Niinpä!

Täällä on myös sanonta: We work to live. Suomeen sanonnan voi kääntää toisinpäin: We live to work.

Jos Suomessa menestyksen merkki on kiireellisyys ja projektien läjä pöydällä, niin täällä se on vapaa-aika ja rento ajankäyttö. Jos jollakin on Cruzy job, jossa delegoi vain muita tekemään töitä puolestaan, niin se on hyvä työ. Tähän elämäntyyliin kuuluvat myös impulsiiviset pikalomat pikkuisissa rantakaupungeissa, campingreissut perheen kanssa viikonloppuisin ja kuukausien pituiset Euroopan matkat.

Puhelimessa jatkuvasti roikkuva kaveri, jolla ei ole aikaa muille kun töille, unohdetaan nopeasti sosiaalisissa piireissä. 

Kamppisen mielestä viihdymme kiireessä, koska se antaa elämään sykettä: "Hyvällä ihmisellä on kalenteri täynnä ja kännykkä soi." Me kaikki tunnemme tyyppejä, joilla ei ole koskaan liian kiire pysähtyä kertomaan, kuinka kiire heillä on. Nämä tärkeilijät esittävät kiirettä, ja paskantärkeilijät esiintyvät erityisen kiireisinä.

Australiassa, ja varsinkin rennolla Gold Coastilla on huomannut, kuinka erilainen työmeininki täällä on Suomeen verrattuna. Eroja on huimasti: 8-16 työntekijöiden määrä on paljon pienempi ja yrittäjiä on paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että monella ei ole edes joka päivälle töitä ja työaikoja on helppo siirrellä. 

Kaupungilla näkee paljon ihmisiä kahvilla, syömässä, kaljalla, rannalla ja surffilla. Monella heistä on työ, mutta se ei ole prioriteetti 1. Sitä voi siirtää. Maailma ei kaadu.

Tähän liittyen aikanaan ihmettelin, että mikä ihmeen järki on siinä, että täällä vaatekaupat, elektroniikkaliikkeet yms. menevät kiinni jo klo 17. Miten kukaan voi ehtiä niihin? Ei Suomessa ehtisi koska kaikki ovat töissä klo 16 asti. Täällä riittää silti asiakkaita aamusta iltaan joka päivä. Sen lisäksi torstaisin on late night shopping klo 21 asti ja viikonloppuisin liikkeet ovat auki 10-17.

Kummasti kaikki ehtivät kauppoihin päivän aikana. 

Aikaa ei pidä hukata, mutta mihin se oikein hukkuu.

Monesti Suomiystäväni kysyvät, että miten siellä menee. Kerron että ihan hyvin ja lisään juttuun myös jotain mitä olen tehnyt tai olen tekemässä. Ne ovat yleensä varsin vesiharrastuspainotteisia. "Millä rahalla sä siellä oikein elät?" kuuluu kysymys. Käyn töissä, mutta max 15-20h viikossa. "Kuvittele mitä voisit tienata noilla palkoilla jos olisit joka päivä töissä?" Aikaa siis menee "hukkaan".

Nautin nykyisestä työstä ja sen tuomasta työtaakasta. Ennen minua motivoi raha ja työ, koska ympärilläni oleva yhteiskunta opetti, että sitä säästämällä ja töitä tekemällä saavuttaa joskus sellaisen maagiseen pisteen, missä on hyvä olla. Sen sijaan siitä matkasta tähän maagiseen pisteeseen ei puhuta.

Kiire on aitoa silloin, kun talo on tulessa tai joku on hengenhädässä. Muu kiire on aika lailla keksittyä tai ihmisen omassa päässä. Kärsimättömät tyypit ovat läsnä ollessaankin poissaolevia tai koko ajan menossa pois jonnekin toisaalle. Rauhalliset tyypit ovat läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa, missä ovat.

Minulla oli ennen kiire ja nautin siitä. Ympäröivät ihmiset ihmettelivät kuinka voinkaan ehtiä tekemään sitä ja tätä. Kommentointi tuntui hyvältä. Nyt olen enemmän jouten ja asiat etenevät eri tahdissa. On aikaa sellaisiin asioihin mitä Suomessa oletetaan tehtävän sitten kun ollaan eläkkeellä:

Minulla on parvekkeella oma basilika, tilli, chili ja tomaattipuu kasvamassa. En käytä ravinteina muuta kuin vettä. Kasvit kasvavat omalla ajallaan.

Maanviljelijät sentään ymmärtävät, ettei nurmi kasva hoputtamalla, vaikka säilörehun teossa voikin tulla kiire. Urbaanin elämän kyllästämä joukko ei oikein suostu käsittämään, että jokin luonnonvoima haittaa heidän elämänmenoaan. Tai ettei kaikki tapahdu heidän aikataulunsa mukaan.

Kasvattamisen lisäksi käyn paljon surffilla, jossa voi joskus joutua odottamaan tunteja yhtä ainoaa aaltoa. Usein joutuu lähtemään kotiin tyhjin käsin. Se ei haittaa. Huomenna on taas uudet aallot.

Ajoin Suomen liikenteessä aina ylinopeutta. Ajoivathan kaikki muutkin.

Täällä olen ajanut rajoitusten mukaan. Niin kaikki muutkin ajavat. 

Täällä jaksan myös jonottaa pankissa, enkä muista juosseeni rullaportaissakaan.

Ilta-Sanomat kysyi juhannuksen alla sadalta julkkikselta, miten he viettävät kesälomaa.

"Kiirettä pitää, kesä menee keikalta toiselle pyyhältäessä", sanoi laulaja Paula Koivuniemi.

"Ei ole yhtään vapaata, kalenteri on aivan täynnä", sanoi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen.

"Teen töitä seitsemän päivää viikossa", sanoi kirjailija Jörn Donner.

"Ei mitään muuta kuin töitä, ei minulla ole kesälomaa ollut talvisodan jälkeen", sanoi kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt.

Vain pari poikkeusta kertoi kesälomalla lomailevansa. Ja heilläkin oli projekteja: remonttia (Matti Rönkä ja Sami Hintsanen ), siivoamista (Veltto Virtanen jaRiitta Väisänen ) mettätöitä (Juha Mieto ), pyykinpesua (Krista Lähteenmäki ).

Riippukeinu ei tosiaankaan ole suomalainen keksintö. Suomalainen kutsuu lomamökkiään työleiriksi, joka se onkin. Sen sijaan töissäolijat kehuvat, miten hauska on tehdä kesällä töitä, kun kukaan ei jaarittele työasioista ja asiat pystyy tekemään nopeammin kuin talvella. 

Aamen.

Miksi Suomen kävelykaduissa ei lue "Have a happy day"?

Ei ehditä pysähtyä, lukea ja nauttia?

Riipasen pienen kännin tänään.

Tilastojen mukaan Australiassa juodaan enemmän alkoholia kuin Suomessa. Silti, youtubessa ei ole Australialaisia videoita mm. vodkapullon tuhoamisesta alle 14 sekunnissa, yksinäisestä juomisesta ja sekoilusta kotona tai poliisit-jaksoja täynnä känniläisien toilailuja. 

Näin Australiassa muutaman vuoden olleena voin sanoa, että kyllä, alkoholi on täällä myös ongelma, mutta eri tavalla. Juomiskulttuuri on erilainen. Tässä pieni listaus alkoholin käyttöön liittyvistä jutuista, jotka olen huomannut eroavan Suomen ja Australian välillä.

Eroja on: 

Suomi-Australia

Juominen:

Humalahakuisuus viinalla - humalahakuisuus oluella ja viinillä

Nuoret juo - Nuoret juo

Nuoret sekoilee - Nuoret sekoilee

Kantisjuopot - Vähemmän kantisjuoppoja

Juoppoja kadulla - Ei juoppoja kadulla

Oksentamista kadulla - Ei oksentamista kadulla

Kaatuilua kadulla - Ei kaatuilua kadulla

Ojiin ja kadulle sammumista - Ei ojiinn tai kadulle sammumista

Yksin juominen tavanomaista - Yksin juominen poikkeuksellista

Juomia ei tarjoilla - Juomia tarjoillaan (its your shout!)

Alkoholin rajoitus

Alkoholimonopoli - Useita alkoholimyymäläketjuja

Alaikäiselle myynti Alkossa, nuhtelua - Alaikäiselle myynti liquor storessa, sakko $27 500 kaupan omistajalle.

Autolla-ajoraja 0.5 - Autolla-ajoraja 0.5

Maahantuontirajoitus häilyvä - Maahantuontiraja 2 litraa alkoholia

Suomessa saa jatkuvasti lukea alkoholin käyttöön liittyvistä ongelmista. Vaimoja, lapsia ja muita viattomia pahoinpidellään aamusta iltaan ja, illasta aamuun. Veljeni kertoi moottoripyöräkerhon ensiapukurssilla kuulleensa, että yli 40% kuolemaan johtaneista moottoripyöräonnettomuuksista on johtunut alkoholista. 15% johtui yleisestä pelleilystä, keulimisesta ja sen semmoisesta. Se antaa perspektiiviä.

Kännissä tehdyistä pahoinpitelyistä, raiskauksista, autolla ajosta ja varkauksista pääsee Suomessa aika helpolla. Ensikertalaiset vielä puolittaa vankeustuomiot. 

Australia on sääntöjen, kylttien ja liikenneympyrien luvattu maa. Täällä saa kaikesta sakon. Mistään ei pääse puhumalla pois. 

Kadulle kusemista saa $200 sakon. Suomessa saa 20€. Väärennettyjen papereiden käytöstä baariin mennessä napsahtaa sakkoa yli $600. Ei hirveesti kysellä enää kun rikos on jo tapahtunut.

Kyllä täällä silti pahoinpidellään ihmisiä, kännissäkin. Mutta jotenkin se määrä tuntuu vähemmältä. Joku voisi sanoa, että sakoilla on vaikutusta, mutta uskon silti juomakulttuurin eroon. Australiassa on sovinnaista juoda joka päivä, vähäsen. Kukaan ei silti juo yksin. Kukaan ei juo suruunsa - ainakaan sillä tasolla kuin Suomessa.  Juoda voi mihin aikaa tahansa, eikä juominen aiheuta pahennusta muissa. Kulttuuriero.

Suomessa juodaan p-a-l-j-o-n. Sen tietää myös muu maailma. Kertoessani olevani suomalainen, moni osaa jo sanoa kuinka paljon pystyn juomaan raakoja, miten kestän -50 asteen pakkasia, istun saunassa tuntikausia ja kuinka paljon Suomessa tehdään itsemurhia vähäisen valon takia. Se on sitä suomibrändiä. Alkoholi on suuri osa sitä. Siitä ollaan myös ylpeitä.

Suomessa tiedostetaan alkoholi ongelmana, mutta sille ei oikein ole osattu tehdä mitään. Päivitellään ja päivitellään ja nostetaan lopuksi veroja. Sitten haetaan viinat Virosta tai vedetään halvalla lasolilla nuppi kunnolla nurin. Suomalainen kyllä juo jos sille päälle sattuu.  

Tiedostetaan, että alkoholin aiheuttamat ongelmat maksavat Suomelle 13 miljardia per vuosi. Suomessa Euroopan eniten maksakirroosia. Suomalaisten alkoholinkäyttö on kolminkertaistunut 40 vuodessa. Alkoholi on Suomen yleisin miesten ja naisten kuolinsyy. Surullisia faktoja on vaikka muille jakaa.

Silti väännetään ja väistellään. "Kyllä suomalaisen pitää saada juoda." "Kyllä kauppojen pitäisi saada myydä kaljaa ennen klo 9 aamulla." "Juopot ovat maksaneet oman sairaanhoitonsa jo alkoholiveroilla."

Lääkärien lausunnot alkoholiongelmista hukkuvat sanomalehtien pikkupalstoille, mutta onneksi maahanmuuttajan kirjoittama mielipide pääsi seulasta läpi ja aiheutti keskustelua, jopa sellaista joka taas johti urpoon maahanmuuttokeskusteluun.

Aina käännetään huomio pois itse ongelmasta. Suomessa ei ymmärretä ongelman vakavuutta.

En väitä etteikö ongelmaa ymmärrettäisi täälläkään. Alkoholivero on tapissa ja public nuisancesta (miltei kaikki kännissä tehtävä törppöily) saa sakkoja riittämiin. Nuoret juovat holtittomasti suuria määriä ja aiheuttavat rikoksia. Taisi joku tuossa viime vuonna murtautua humalaspäissään myös Sea Worldiin ja varastaa pingviinin. Aamulla herätessään mies ihmetteli mistä pingviini oli tullut.

Suomessa käydessä alkoholiongelmat näkyy silti selvästi suurempana. Suomikuplassa elellessä siihen tottui ja turtui. Nyt sen näkee kun ei asu Suomessa. 

Se on surullinen näky.

Kun tänään lähdin..

Oli vuosi 2011. Myin miltei kaiken pois lähtiessäni kohti Australiaa. Myin huonekalut lukuunottamatta sänkyä, auton, telkkarin jne. En jättänyt kotiin paljoa mitään.

Ennen lähtöä elin ns. suomalaista unelmaa: asuin mukavassa kerrostaloasunnossa, ajoin 2-paikkaista urheiluautoa, pankkitilillä oli mukavasti käyttörahaa ja olin töissä klo 8-16 Start up yrityksessä Punavuoressa. Olin kuitenkin jo päättänyt lähteä ja katkaista tämän suomalaisen unelma kasvun.

Joulukuun lopussa tulee 3 vuotta lähdöstä. Nykyään omistan vähemmän tavaroita kuin ikinä elämässäni. Asun todella mukavassa kerrostaloasunnossa (rannalla tosin), ajan pikkuruista Fordia, pankkitilillä on paljon vähemmän rahaa ja olen töissä milloin missäkin, kun työtä tarjotaan. Minulla on paljon aikaa olla "jouten". Olen onnellisempi kuin koskaan.

Mitä on siis tapahtunut? Ensimmäisen 1.5 vuotta kävin yliopistoa ja valmistuin markkinoinnin maisteriksi. Viimeisen vuoden ajan olen ollut erinäisissä hommissa yliopistolla, mm. opettajana ja tutkimusassarina, yhteensä max 16h per viikko. Sen lisäksi olen perustanut oman yrityksen joka tuottaa paikallisille yrityksille mainosvideoita. Tämä vie aikaani noin 5h per viikko jos sitäkään. Teen myös omalle suomalaiselle yritykselle etänä töitä talviaikaan. Muun ajan käytän elämiseen: uin, surffaan, käyn luonnonpuistoissa, hengaan kavereiden kanssa jne. Nyt olen ostamassa oman kajakin jolla voin lähteä aamuisin melomaan!

Huomenna käyn katsomassa kajakkeja ja kuvaamassa haastattelun yliopistolla. Loppuviikon almanakka on tyhjä. Kuun lopussa pitää lähteä Melbourneen kuvaamaan markkinointikonferenssia. Muuta ei ole näköpiirissä. Ei myöskään stressiä.

Tämä antaa pienen vihjeen siitä, miten erilainen elämäntapani täällä on. Alan tottua tähän.

Käyn Suomessa 6kk välein lomalla. Se, jos mikä antaa perspektiiviä. Suomessa näkee asioita jotka tehdään täällä paljon paremmin ja vielä huonommin. Australiassa näkee asiat samalla tavalla - pros & cons. Silti, monen suomalaisen täällä tavanneena, alkaa yhteinen katseemme avartua Suomesta ja suomalaisuudesta. Uskokaa tai älkää, on todella hauska katsoa Suomea ulkopuolelta ja huomata sen erilaisia piirteitä.

Siitä lähti idea tähän blogiin. Joka kerta, kun huomasin jotakin blogautuksen arvoista uutisten seassa, keräsin sen talteen. Joka kerta kun puhuimme suomalaisten kanssa suomalaisuudesta, laitoin aiheen muistiin. 

Jos olet huomannut, niin viime aikoina on alettu myös kirjoittaa paljon suomalaisuudesta. Varastossa odottaakin aimo kasa uutisia ja kolumneja suomalaisuudesta ja sen piirteistä: alkoholismista, säännöistä, verotuksesta, yrittäjyydestä, elämänasenteista, maahanmuuttajista yms. 

Näistä kaikista suomalaisilla on oma mielipide, joka koetaa usein ainoaksi oikeaksi. Mielipidettä ei kysytä muualta. "Mitä se niille kuuluu?"

Ei kuulukaan, mutta niitä kannattaa silti kuunnella.

Blogi on avattu. Ensi kerralla paneudutaan ensimmäiseen aiheeseen: alkoholi ja sen käytön erot.