Miten suomalainen menettää kasvonsa

Vaikka olen jo tovin ollut ulkomailla niin en ole vieläkään päässyt eroon muutamasta perisuomalaisesta piirteestä. Lensin jouluksi kotosuomeen ja ensimmäisellä lennolla penkkini oli tietenkin keskellä kolmen hengen riviä. Ajattelin saman tien olevani vaivaksi kaikille ympärillä olevilleni: mitä jos minun tarvitsee käydä esimerkiksi kusella?
Niinpä pidätin viisi tuntia kunnes vieressä oleva mies meni vessaan...... ja minä perässä.

Tähän tilanteeseen löytyy myös perisuomalainen kasku:

Suomalainen, saksalainen ja amerikkalainen kävelivät savannilla kun vastaan tuli norsu.

-"Achtung!" Tuon kun saisi valjastettua voimantuotantoon, niin kaurapalkalla se tuottaisi energiaa koko kylälle, donnerwetter!, parkaisi saksalainen.
-"Well well" Tuon jos saisi vietyä kotimaahan, niin sitä esittelemällä tienaisin taatusti miljoonan, tuumaili amerikkalinen.
-"Mitäköhän tuo norsu ajattelee minusta", pohti suomalainen. 

Suomalainen ei halua olla häiriöksi: ei liikenteessä, ei kaupassa, ei edes turistina.
Jos suomalainen haluaa parkkeerata autonsa, niin hän varmistaa, että muut menevät ensi ohi jotta voisi rauhassa törkätä purkin ruutuun - ja olla mahdollisimman vähän häiriöksi muille.
Jos auto laittaa vilkun katuparkkia varten Australiassa niin koko jono pysähtyy. Eikä kukaan tööttää tai huuda. Australiassa ei tarvitse katsoa koko ajan peiliin ja miettiä mitä muut ajattelevat ajamisestani.

Suomalainen tekee mielellään myös vaateostoksensa häiritsemättä ketään. Moni etsii mieluusti ensin itse vaatetta 10 minuuttia ja kysyy sitten vasta missäköhän niitä olisi. Sama ongelma on tiskin toisella puolella: myyjiä on liki mahdotonta saada myymään mitään - mitä jos asiakas häiriintyy kysymyksestäni ja lähtee?

"Kysyvä ei bussista eksy", sanoi äitini aikoinaan. Ellei olisi sanonut olisin varmasti vieläkin jossakin Tenolla. Suomalainen hyppää bussiin ja ajaa pitkälle väärään suuntaan. Vasta kun tilanne on toivoton niin hän joko a. luovuttaa b. kysyy.

Suomessa soittaessani työpuheluita, kysyin "soitanko pahaan aikaan?" Oletin jo olevani automaattisesti häiriöksi ja pyysin anteeksi. Miksi?
Australiassa tämän korvaa "Hello, how are you?" Jos vastapuolella on kiire, niin hän ilmoittaa sen yleensä kuulumisten vaihdon jälkeen ja pyytää itse anteeksi: "sorry I m in the middle of something, can I call you back, eh?"

Autoin taannoin erästä suomalaista tyttöä työnhaussa Australiassa. Tyttö oli hakenut ravintolaan tarjoilijaksi ja päässyt jo tekemään testivuoron. Ravintolasta ei kuitenkaan kuulunut. Patistin tyttöä joka päivä soittamaan ja sainkin hänet hermoromahduksen partaalle: "Mieti ne kelaa et mä oon joku friikki joka soittaa sinne joka päivä".
"Täällä se tarkoittaa sitä, että sä haluat sen duunin", sanoin.
Lopulta eräänä aamuna ajoin hänet ravintolalle ja sanoin että takas ei ole tulemista ennen kun on käyty ravintolassa. Tovin kuluttua takaisin tepasteli iloinen tyttö! Ravintolan manageri oli hukannut tytön numeron eikä ollut voinut soittaa takaisin. Muutaman päivän päästä kirjoitettiin sopimus.
Ilman suomalaisen piirteen murtamista paikka olisi voinut livetä jollekin toiselle.

Suomalainen nielee tappionsa mieluummin kuin nostaa nyrkit pystyyn. Viinejä ei palauteta ravintolassa, eikä vaatteita kauppaan - ne viedään uffeen. Ikean, verkkokauppa.comin ja muiden jättifirmojen on pitänyt luoda äärettömän helpot palautusjärjestelmät, jotta saataisiin suomalainen tyytyväiseksi. Ilman näitä helppoja palautussysteemejä, joissa voi miltei anonyymisti toimia, olisi Suomessa monta patoutunutta rikkinäisen kahvinkeittimen omistajaa.

Suomalainen tarvitsee viinaa, jotta voi puhua firman pikkujouluissa vieraammille työkavereille. Sen hölötyksenhän voi sitten laittaa kännin piikkiin nääs. Monissa juhlissa kaikki miettii, mitä muut miettivät heistä. Siksi pidetään helposti leipäluukku kiinni ja näytetään coolilta.
Äänekkäistä ihmisistä ei pidetä.

Meillä ei oikeasti ole mitään hävettävää. Me vain luulemme niin.
Jonottakaamme liikentessä ilman murheita - varsinkin nyt jouluna.
Kysykäämme rohkeasti.
Soittakaamme puhelut ylpeydellä.
Valitetaan kun siihen on aihetta - se on kullanarvoista tietoa yrityksille.
Käydään vessassa kun siihen on tarve - kyllä muut ymmärtää.

Tässä vuoden aikana on ollut muutamia stooreja siitä, kuinka pääkaupunkiseudun busseissa jotkut henkilöt ovat nimitelleet ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. On ollut paljon puhetta siitä, että miksi kukaan ei näissä tilanteissa nouse ja lopeta rasistista käyttäytymistä. Kyse voi olla juuri nimenomaan tästä häpeämisestä, ja siitä ettei kehtaa tehdä mitään vaikka tietää että pitäisi.

Mutta kuinka kävisikään jos käännetään tilanne toisinpäin: ulkomaalaistaustainen nimittelisi suomalaista?

Yhtäkkiä häpeä katoaa.