Se on kansalta pois

Omistin Suomessa Audin. Rakastin ajaa sitä autoa, mutta kuulin siitä usein kettuilua: "audimies".
Omistin Suomessa myös oman yrityksen. Kerran kuitenkin eräs opiskelijakaverini viittasi minuun ihmisenä joka ei ole vielä käynyt "oikeissa töissä".

Kurjaa, eikö? Vai olenkohan vain herkkänahkainen..

Tutkimuksen mukaan ainoastaan 43% suomalaisista uskoo virkamiesten olevan täysin lahjomattomia ja samalla 58 % kertoo kärsivänsä kateudesta. Löysin hetki sitten mielenkiintoisen artikkelin, jossa Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen sanoi suomalaisten kateuden olevan hölynpölyä! Suomalaiset ovat onnellisuustilastoissa korkealla ja Ojasen mukaan "Pessimismi tuntuukin elävän enemmän yleisessä puheessa kuin ihmisten omassa elämässä". 

"Kun ihmisiltä kysytään heidän omaa tilaansa, vaikka näitä ihan samoja asioita: Oletko kateellinen? Sulkeutunut? Luotatko itseesi? Niin eihän sieltä tule mitään kielteistä kuvaa, Ojanen toteaa. "

Tämän asian uskon, koska sitä sanotaan Hawthorne ilmiöksi: ihmisten taipumusta käyttäytyä eri tavalla, kun he tietävät, että heitä tutkitaan. Eihän kukaan halua leimaantua kateelliseksi tai miksikään muuksi negatiiviseksi persoonaksi - ja siksi vastaamme niin kuin meidän "kannattaisi" vastata.

Mutta avataanpa mikä tahansa iltalehti, vauvafoorumi tai vasemmistoliiton blogi niin siellä paasataan kuinka herrojen omistukset, tienestit, talot, autot ja osakkeet ovat kansalta pois.

-Muutama vuosi sitten kohuttiin kuinka eduskunta käytti 27 000€ veronmaksajien rahoja torkkupeittoihin.

-Tänä vuonna iltalehti nimesi uutisensa oikein suomalaisesti: Näin paljon naapurisi tienaa.

Keva on ollut viime viikkoina Suomen iltapäivälehtien haukkumapuu:

-Iltalehti uutisoi: "Näin Keva-kesteillä on palanut rahaa". 
"Tilaisuus: Hyperinvestor-seminaari suomalaisille private equity -sijoittajille (2012)
Osallistujat: Paikalla henkilö tai henkilöitä mm. Tapiolasta, Nordeasta, Fenniasta, Eterasta, Veritaksesta, eQ:sta ja Certiorista.
Laskun suuruus 3 998€"

-Viikon rummutuksen ja kansan luoman paineen ansiosta myös Kevan varatoimitusjohtaja Tapani Hellsten saatiin luopumaan työsuhdeasunnostaan ja autostaan. 

Keva:ssa oli mätää ja verotusarvoja oli vääristelty, mutta työsuhde-edut eivät itsessään ole rikos.
Jos Hellsten olisi ottanut työsuhdeautonsa rahana (tai Toyota Corollana), niin mitään kohua ei olisi luultavimmin tullut. Mutta auta armias kun kyseessä oli Mercedes Benz ja vielä katumaasturi.

Vauva.fi foorumilla osattiin jo myös aloittaa Kevan Ailuksen uudelleenmollaus, koska hän oli järjestänyt erorahansa ensi vuoden verotukseen. Laillisesti.

Kaikki tämä on kansalta pois.


Australiassa on mielestäni paljon vähemmän kateutta. Se ei myöskään ole varsinaisesti iltapäivälehtien päivittäinen agenda. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Australiassa muita ei kiinnosta, että mitä teet työksesi. Heitä ei myöskään kiinnosta mitä tienaat. Heitä kiinnostaa mitä teet elämälläsi ja he osaavat olla onnellisia puolestasi - vilpittömästi.
Olen aamusurffilla samalla viivalla kaikkien kanssa. Yhdessä kaikki odotamme aaltoja ja otamme niitä vuorotellen. Vieressäni aalloilla istuu vanhempi surffari-isä. Vaikka emme tunne, olen onnellinen hänen saamista aalloista ja hän vastavuoroisesti minun aalloista - kannustamme toisillemme kovempaa vauhtia ja kovempia linjoja.
Vasta parkkipaikalla huomaan, kuinka vieressä melonut surffari-isä vetääkin puvun päälle, hyppää 150 000€ mersuun ja ajaa pois. Se ei haittaa - huomenna toistuu sama kaava.

Enbuske näpäytti hetki sitten kolumnissaan mielenkiintoisen näkökulman kateellisuuteen Suomessa: "Jokainen, joka on päässyt verolistalle hyvillä tuloilla, on siitä onnellinen. Siinä ei huoleta juuri muu kuin että lukihan sen varmasti se tyttö, joka antoi yläasteella pakit.
Eivätkä ihmiset verotietoja kateellisina lue. Verotietojen lukeminen on huojentavaa. Viihdetaiteilijoiden, tv-juontajien ja yritysjohtajien palkat ovat aika pieniä."

Tämä on toki totta. Mutta, samalla kun suomalainen lukee vihaisena Hellstenin laisista veromersuhuijareista, hän silti on rakastunut itseensä, koska lukee tienanneensa sentään enemmän kuin Lauri Tähkä.

Suomalaisten ajattelu on siis hieman ristiriitaista: elämämme perusta on saada oma kivasti sisustettu koti, ajaa hyvällä autolla töihin, käydä "oikeissa" paikoissa kahvilla ja postailla kuvia thaimaan matkasta ja nimetä kuvatekstiksi "Hajotkaa pakkaseen".
Rakastamme maistella ylemmistön elämää pienissä osissa pitkin päivää ja illan lopuksi kirjoittaa kettuiluteksti Merja Ailuksesta Kaksplus-foorumille.
Ja nopeimmathan äkkäsivät jo, tein itse aivan samaa koska ajoin Audilla! Vauvafoorumille unohdin kuitenkin kirjoittaa.

Olen tuskaillut, että mikä tähän tautiin olisi lääkkeenä. Iltapäivälehtien lopettaminen? Kansalaispalkka? Palkkakatto? Kovempi asuntokaavoituslaki?

Ehkä meidän kuitenkin vain pitäisi Australialaiseen kuuluisaan tapaan relata (chill out!) ja keskittyä omasta elämästä nauttimiseen? Tehdään niitä asioita mistä tullaan onnellisiksi, ja jaetaan ne ilot muiden kanssa. Ei anneta iltalehtien masentaa ja ohjata.



Varasin lentoliput Suomeen ja vietän koko tammikuun kotomaassa. Uusia huomioita ja näkökulmia siis odotettavissa!